10. Näin sanoo Herra tästä kansasta: »He kulkevat sinne ja tänne eivätkä hillitse askeleitaan – se on heille mieleen! Mutta minä, Herra, en enää sitä siedä. Minä muistan heidän rikoksensa ja rankaisen heitä heidän synneistään.»
11. Herra sanoi minulle: »Älä rukoile tämän kansan puolesta, älä rukoile, että sille kävisi hyvin!
12. Vaikka nämä ihmiset paastoavat, minä en kuule heidän valitustaan; vaikka he uhraavat polttouhreja ja ruokauhreja, he eivät saa minua leppymään. Miekalla, nälällä ja rutolla minä teen heistä lopun.»
13. Minä vastasin: »Mutta Herra, Jumalani, profeetathan puhuvat heille näin: ’Ette tule näkemään miekkaa ettekä nälänhätää, sillä Herra antaa teille pysyvän onnen tässä maassa.’»
14. Herra sanoi minulle: »Silkkaa valhetta julistavat profeetat minun nimissäni! Minä en ole heitä lähettänyt, en ole antanut heille tehtävää enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, tyhjiä ennustuksia ja petollisia kuvitelmiaan he teille julistavat.
15. He ovat ennustaneet minun nimissäni, vaikka minä en ole lähettänyt heitä, ja sanoneet, ettei miekka eikä nälänhätä tule tähän maahan. Ja nyt minä, Herra, ilmoitan sinulle, mitä aion tehdä näille profeetoille: he kuolevat miekkaan ja nälkään!
16. Samoin käy kansan, jolle he ennustavat – Jerusalemin kadut täyttyvät nälkään ja miekkaan menehtyneistä. Eikä ole ketään, joka hautaisi heidät ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä. Minä syöksen heidän päälleen onnettomuuden, jonka he pahuudellaan ovat ansainneet.»
17. – Puhu heille nämä sanat:Kyyneleet vuotavat silmistäniyötä päivää, taukoamatta.Neitsyt, oma kansani,on saanut ankaran iskun,parantumattoman haavan!
18. Kun menen ulos kaupungista,näen kaikkialla miekan kaatamia!Kun tulen kaupunkiin takaisin,näen kaikkialla nälkään nääntyneitä!Profeetat ja papitkin harhailevat ympäri maataeivätkä tiedä, mitä tehdä.
19. – Oletko, Herra, kokonaan hylännyt Juudan,etkö lainkaan välitä Siionista?Miksi olet lyönyt meitä niin,ettemme enää toivu?Me toivoimme rauhaa,mutta mitään hyvää ei tullut.Me odotimme, että haavamme parantuisivat,mutta meille koittikin kauhun aika.
20. Me tunnemme, että olemme olleet jumalattomia,tiedämme isiemme rikokset.Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan!
21. Sinun nimeesi me vetoamme –älä heitä meitä pois,älä anna valtaistuimesi kunnian joutua häväistyksi!Muista liittoa, jonka teit kanssamme,älä anna sen raueta!
22. Voivatko vieraiden kansojen epäjumalat antaa sateen,tai tekeekö taivas itse sadekuurot?Etkö yksin sinä, Herra, Jumalamme!Sinuun me panemme toivomme,sinä olet kaiken luonut.