6. Katso: ne, jotka pakenevat hävitystä,joutuvat Egyptiin,ja Memfis on heidän hautansa!Heidän kalliit hopeansa peittyvät nokkosiin,ohdakkeet valtaavat heidän telttapaikkansa.
7. Rangaistuksen päivä tulee,tilinteon hetki on ovella,Israel sen vielä kipeästi tuntee.»Profeetta on menettänyt järkensä,hengenmies on mieltä vailla!»– Näin te väitätte.Te vihaatte minuaomien rikostenne vuoksi.
8. Minä, profeetta, olen Jumalani asialla,minä olen Efraimin vartiomies.Mutta kaikille minun teilleni on viritetty ansa,Jumalani huoneessakin vihamielisyys kohtaa minut.
9. Te olette vaipuneet syvälle turmioonniin kuin gibealaiset muinoin.Jumala muistaa Efraimin rikokset,rankaisee sen synnit.
10. – Kuin viinirypäleet autiomaassaoli Israel, kun minä sen löysin.Kun näin teidän isänne,he olivat kuin viikunapuun keväthedelmät.Mutta heti kun he tulivat Baal-Peoriin,he vihkiytyivät Baalilleja tulivat inhottaviksi kuin tuo heidän rakastajansa.
11. Niin kuin lintu lennähtää tiehensä,niin katoaa Efraimin loisto:ei enää synnytystä, ei raskautta, ei hedelmöitymistä!
12. Vaikka Efraim saisikin lapsensa isoiksi,minä otan ne pois viimeistä myöten.Voi Efraimia itseään, kun minä käännyn pois!
13. Kun ensi kerran näin Efraimin,se oli kuin palmu vehreällä laidunmaalla,mutta nyt Efraim joutuu viemään lapsensasurmaajan käsiin.
14. – Anna, Herra, Efraimille – niin, mitä antaisit?Anna sen naisille hedelmätön kohtuja kuivettuneet rinnat!
15. – Gilgalissa paljastui Efraimin koko pahuus,siellä minä aloin vihata sitä kansaa.Pahojen tekojen tähdenminä karkotan sen maastani.En rakasta sitä enää!Kaikki Efraimin päälliköt ovat niskureita.
16. Efraim on lyöty!Sen juuret ovat kuivuneet,se ei enää kanna hedelmää.Ja vaikka äidit vielä synnyttäisivätkin,minä surmaan heidän kohtunsa kalliit hedelmät.
17. – Minun Jumalani on hylkäävä Efraimin,koska se ei ole kuunnellut häntä.Kansojen seassa se joutuu kiertelemään.