1. – Kerran Israelin jälkeläisiä on olevakuin merenrannan hiekkaa,jota ei voi mitata eikä laskea.Sen sijaan että heille nyt sanotaan:»Te ette ole minun kansani»,heille sanotaankin näin:»Te olette elävän Jumalan lapset.»
2. Silloin Juuda ja Israel kokoontuvat yhteen.He asettavat itselleen yhteisen johtajanja leviävät yli koko maan.Totisesti, suuri on oleva Jisreelin päivä,Jumalan kylvön päivä!
3. Sanokaa silloin veljillenne:»Te olette ’Minun kansani’!»Sanokaa sisarillenne:»Teidän nimenne on ’Rakastettu’!»
4. – Käykää oikeutta äitiänne vastaan, syyttäkää häntä,hän ei ole enää minun vaimonienkä minä ole hänen miehensä.Poistakoon hän kasvoiltaan portonmerkit,rinnoiltaan huoranhelyt.
5. Muuten minä riisun hänet alastomaksi,yhtä paljaaksi kuin hän oli syntyessään,teen hänet autiomaan kaltaiseksi,paljaaksi kuin kuiva aavikko,annan hänen kuolla janoon.
6. Hänen lapsiaan en rakasta,he ovat porton lapsia.
7. Heidän äitinsä on harjoittanut haureutta,heidän synnyttäjänsä on häpäissyt itsensä.Hän on sanonut: »Minä haluan juostarakastajieni perässä.He antavat minulle ruoan ja juoman,villavaatteet ja pellavapuvut,öljyvoiteet ja viinit.»
8. Sen tähden minä tukin hänen tiensä orjantappuroilla,rakennan muurin hänen eteensä,ettei hän pääse poluilleen.
9. Kun hän sitten juoksee rakastajiensa perään,ei hän enää tavoita heitä,turhaan hän heitä etsii.Viimein hän sanoo:»Minä palaan mieheni luo,hänen luonaan minulla oli parempi kuin täällä.»