6. Mutta päästyäsi lihaville laitumillesait syödä kylliksesi.Kun tulit kylläiseksi,sinun sydämesi ylpistyija sinä unohdit minut.
7. Siksi minä olen sinulle kuin leijona,kuin tien vierellä väijyvä pantteri.
8. Minä käyn sinun kimppuusi kuin karhu,jolta on riistetty pennut.Minä revin sydämen sinun rinnastasi,syön sinut suuhuni kuin leijona.Sinä jäät villieläinten raadeltavaksi.
9. Omaa tuhoasi sinä valmistat, Israel,kun nouset minua, auttajaasi, vastaan!
10. Missä on nyt kuninkaasi,joka pelastaisi sinutja sinun kaupunkisi?Missä ovat tuomarisi, joille sanoit:»Anna minulle kuningas ja päämiehet»?
11. Minä annoin sinulle kuninkaan vihassanija vihassani otin hänet sinulta pois!
12. Efraimin rikos on muistissa,kuin kirjakääröön talletettuna,hänen syntinsä eivät jää unohduksiin.
13. Synnytystuskien tullessa, ratkaisun hetkinä,hän oli kuin lapsi, joka ei aikanaanosannut tulla ulos äidinkohdusta.
14. Pitäisikö minun päästää teidät tuonelan vallasta,vapauttaa teidät kuolemasta?Missä on mahtisi, kuolema,missä on pistimesi, tuonela?Ei enää ole säälin aika.