15. Ulkona miekka,sisällä rutto ja nälkä.Joka on kedolla, kaatuu miekkaan,joka on kaupungissa, nääntyy nälkään ja ruttoon.
16. Ja jos jotkut heistä pelastuvatja lähtevät vuorille pakoon,he ovat siellä peloissaankuin laakson kyyhkyt,vaikertavat kaikki syntiensä tähden.
17. Heidän kätensä käyvät hervottomiksi,heidän polvensa tutisevat pelosta.
18. He vyöttäytyvät katujan karkeaan pukuunja ajavat päänsä paljaaksi.Kauhu saa heidät vapisemaan,ja kaikkien kasvoilla kuvastuu häpeä.
19. He viskaavat hopeansa kadulle,heidän kullastaan tulee arvotonta rojua.Ei heitä pelasta kulta, ei hopeaHerran vihan päivänä.Ei niistä ole tyydyttämään heidän nälkäänsä,ei täyttämään heidän vatsaansa.Juuri niiden tähden he ovat langenneet.
20. Prameat korut ovat olleet heidän ylpeytensä,kullasta ja hopeasta he ovat tehneet iljettävät patsaansa.Sen tähden minä muutan heidän kalleutensa rojuksi.
21. Minä annan ne vieraiden ryöstettäviksi,annan ne jumalattomien saaliiksi,ja ne saastuvat muukalaisten käsissä.
22. Minä käännän kasvoni heistä pois,ja muukalaiset saastuttavat ihanan huoneeni,rosvot astuvat sisään ja häpäisevät sen.
23. He panevat toimeen verilöylyn –tässä maassa, joka jo on täynnä verta,tässä kaupungissa, joka on täynnä väkivaltaa.