1. Oli pakkosiirtolaisuutemme kahdeskymmenesviides vuosi, vuoden alku, kuukauden kymmenes päivä, ja Jerusalemin kukistumisesta oli kulunut neljätoista vuotta. Tuona päivänä Herra tarttui kädellään minuun ja vei minut
2. näyssä Israelin maahan. Hän laski minut hyvin korkealle vuorelle, ja minä näin, että sen etelärinteelle oli rakennettu kaupunki.
3. Herra vei minut kaupunkiin, ja sen portilla seisoi mies, joka oli kuin pronssista valettu. Hänellä oli kädessään pellavanuora ja mittakeppi.
4. Mies sanoi minulle: »Ihminen, katsele ja kuuntele tarkoin, paina mieleesi kaikki mitä sinulle näytän. Juuri siksi sinut on tuotu tänne, että näyttäisin sinulle sen. Ja kaikesta, minkä näet, sinun on tehtävä selko Israelin kansalle.»
5. Minä näin, että siellä oli temppelialue ja sen ympärillä joka puolella muuri. Miehen kädessä oleva mittakeppi oli kuusi kyynärää pitkä, ja kyynärä oli kämmenenleveyden verran tavallista kyynärää pitempi. Hän mittasi kepillä muurin, ja se oli kuusi kyynärää paksu ja kuusi kyynärää korkea.
6. Sitten mies meni idän puoleiselle portille, nousi sen portaat ja mittasi porttiaukon. Se oli kuuden kyynärän syvyinen, samansyvyinen kuin muut porttiaukot.
7. Porttirakennuksen sivuhuoneet olivat mittakepin pituisia ja levyisiä, ja huoneiden väliseinät olivat viisi kyynärää paksut. Eteishalliin johtava porttiaukko oli sekin kuuden kyynärän syvyinen.