12. He ryöstävät kaikki rikkautesi,riistävät kaiken kokoamasi,repivät muurisi maahanja tuhoavat komeat talosi,heittävät kivet, palkit ja mullansyvälle mereen.
13. Minä lopetan sinun laulujesi pauhun,harppujesi helinää ei enää kuulla.
14. Minä pyyhkäisen sinut paljaaksi kallioksi,luodoksi, jolla kuivataan verkkoja,eikä sinua rakenneta uudestaan,sillä minä, Herra, olen puhunut.Näin sanoo Herra Jumala.
15. »Näin sanoo Herra Jumala Tyrokselle: Meren rannat järkkyvät, kun sinä ryskyen kaadut, kun miekan lävistämät voihkivat ja tappajat riehuvat keskelläsi.
16. Meren ruhtinaat astuvat valtaistuimiltaan kaikki, heittävät viittansa pois ja riisuvat kirjaillut vaatteensa. Pelko viittanaan he asettuvat paljaalle maalle, vavisten he kauhistelevat kohtaloasi.
17. He virittävät sinun vuoksesi valitusvirren ja laulavat näin:– Sinä kohtasit tuhosi, meren kaupunki,maineikas kaupunki,merten herra!Sinä pidit valtaa joukkoinesi,levitit kauhuakaikkialle.
18. Nyt meren rannat järkkyvät:on tullut tuhosi päivä!Nyt meren saaret kauhistuvat:loppusi on tullut!
19. »Näin sanoo Herra Jumala: Minä teen sinusta rauniokaupungin, asumattoman ja aution, ja syvyys vyöryy ylitsesi, raskaat vedet peittävät sinut.
20. Minä syöksen sinut muiden haudattujen kanssa tuonelaan, muinaisen väen luo, minä vien sinut alimpaan manalaan, panen sinut ammoin tuhottujen pariin, panen sinut hautaan vaipuneiden joukkoon. Enää ei kukaan asu taloissasi, enää et nouse elävien maahan.
21. Minä jätän sinusta jäljelle vain kammottavan muiston, enää ei sinua ole. Sinua etsitään mutta ei löydetä, ei enää koskaan. Näin sanoo Herra Jumala.»