luvut

  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
  5. 5
  6. 6
  7. 7
  8. 8
  9. 9
  10. 10
  11. 11
  12. 12
  13. 13
  14. 14
  15. 15
  16. 16
  17. 17
  18. 18
  19. 19
  20. 20
  21. 21
  22. 22
  23. 23
  24. 24
  25. 25
  26. 26
  27. 27
  28. 28
  29. 29
  30. 30
  31. 31
  32. 32
  33. 33
  34. 34
  35. 35
  36. 36
  37. 37
  38. 38
  39. 39
  40. 40
  41. 41
  42. 42
  43. 43
  44. 44
  45. 45
  46. 46
  47. 47
  48. 48

Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Hesekiel 19 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

Valitusvirsi Juudan kuninkaiden tuhosta

1. »Viritä valitusvirsi, laula Israelin ruhtinaista

2. näin:– Mikä olikaan äitisi! Naarasleijonaleijonien joukossa.Se lepäsi nuorten urosten keskelläpentujensa kanssa.

3. Yhtä poikastaan se ennen muita vaali,ja siitä kasvoi komea leijona,se oppi saalistamaan ja raatelemaan,ihmisiäkin se söi.

4. Mutta kansat saivat kuulla siitä,ja se pyydystettiin kuoppaanja vietiin nenärenkaasta taluttaenEgyptin maahan.

5. Kun emo näki, ettei toivoa ollut,että odotus oli turhaa,se otti toisen poikasistaanja kasvatti sen.

6. Poika käyskenteli urosten joukossa,ja siitä kasvoi komea leijona.Se oppi saalistamaan ja raatelemaan,ihmisiäkin se söi.

7. Se tuhosi heidän palatsinsa,repi hajalle kaupungit.Kaikki maan asukkaat vapisivat,kun se ärjyi.

8. Mutta kansat kokosivat joukkonsa,kaikkialta tuli väkeä,ja sen tielle viritettiin ansaverkot,se pyydystettin kuoppaan.

9. Se sai kaulaansa kahleet ja nenäänsä renkaan,ja se vietiin Babylonian kuninkaan luoja teljettiin luolaan,ettei sen ääntä enää kuultaisiIsraelin vuorilla.

10. Sinun äitisi oli kuin viiniköynnös,veden äärelle istutettu.Se kantoi hedelmää ja vihannoi,olihan sillä vettä.

11. Siihen kasvoi vankkoja oksia,valtikaksi kelpaavia,ja sen runko kohosi pilvien keskeen.Se näkyi kauas, niin korkea se oli,niin tuuhea ja vihanta.

12. Mutta vihaisesti se temmattiin irtija viskattiin maahan,ja kuuma aavikkotuuli kuivetti sen,siitä revittiin hedelmät,ja sen vankat oksat kuivettuivatja joutuivat tuleen.

13. Nyt se on istutettu autiomaahan,vettä janoavaan hietikkoon.

14. Sen oksistosta lähti liikkeelle tuli,joka söi versot ja hedelmät.Enää siinä ei ole vankkaa oksaa,ei valtikkapuuta.»Valitusvirreksi tämä oli tehty, ja valitusvirsi tästä tuli.