2. Silloin Sekanja, Jehielin poika, Elamin suvusta, alkoi puhua. Hän sanoi Esralle: »Me olemme luopuneet Jumalastamme, kun olemme ottaneet itsellemme vaimoja muiden kansojen keskuudesta. Israelilla on silti vielä toivoa.
3. Meidän on nyt juhlallisesti luvattava Jumalamme edessä, että lähetämme pois kaikki nämä naiset ja heidän synnyttämänsä lapset. Tämä on Herran neuvo, ja myös kaikkien niiden, jotka pitävät Jumalamme käskyt kunniassa. Meidän on tehtävä niin kuin laki vaatii.
4. Nouse, sillä tämä asia kuuluu sinulle. Me tuemme sinua. Ole rohkea ja ryhdy toimeen!»
5. Esra nousi ja vaati pappien ja leeviläisten ja koko Israelin johtomiehiä vannomaan, että he tekisivät niin kuin oli sanottu. He vannoivat.
6. Sitten Esra lähti Jumalan temppelin edestä ja meni Johananin, Eljasibin pojan, kammioon. Hän yöpyi siellä syömättä ja juomatta, surren kotiin palanneiden luopumusta.
7. Kautta Juudan ja Jerusalemin lähetettiin kaikille kotiin palanneille sana, että heidän oli kokoonnuttava Jerusalemiin.