7. Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta:– Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa!
8. Eikö maa tämän takia järise,eivätkö kaikki sen asukkaat valita?Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi,kohoa ja laske kuin Egyptin virta?
9. – Sinä päivänä – sanoo Herra Jumala –minä annan auringon laskea puolenpäivän aikaanja pimennän maan keskellä kirkasta päivää.
10. Minä muutan teidän juhlanne suruksija kaikki laulunne valitusvirsiksi.Minä puen kaikkien ylle säkkivaatteenja ajatan teidän päänne paljaaksi.Silloin on suru kuin ainoasta pojasta.Se päivä on katkera päivä.
11. – Koittaa aika – sanoo Herra Jumala –jolloin minä lähetän maahan nälän.En leivän nälkää,en veden janoa,vaan Herran sanan kuulemisen nälän.
12. Ihmiset hoippuvat mereltä merelle,pohjoisesta itään he harhailevatetsimässä Herran sanaa,mutta eivät löydä.
13. Kauniit neitoset ja nuoret miehetnääntyvät niinä päivinä janoon.
14. Nuo, jotka vannovat Samarian epäjumalan nimeenja sanovat: »Niin totta kuin Danin jumala elää!»tai: »Kautta Beerseban pyhän matkan!»– he kaatuvat eivätkä enää nouse.