17. Se uhrasi pahoille hengille,epäjumalille, joista ei ennen tiennyt,uusille, äsken löytämilleen jumalille,joita isät eivät tunteneet.
18. Te unohditte kallion, joka antoi teille elämän,ette muistaneet Jumalaa, joka oli teidät synnyttänyt.
19. Kun Herra näki Israelin teot,hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsäja hylkäsi heidät.
20. Hän sanoi:»Minä käännän kasvoni heistä poisja katson, miten heidän lopulta käy.He ovat kapinoiva sukupolvi,lapsia, joihin ei voi luottaa.
21. He ovat ärsyttäneet minua väärillä jumalillaan,vihastuttaneet minut joutavilla patsaillaan.Siksi minä panen heidän kiusakseenkansan, joka ei kansalta näytä,typerysten heimolla minä vihastutan heidät.
22. Minun vihani on syttynyt,sen liekki yltää syvyyksiin saakka.Se kärventää maan ja sen sadon,kalvaa vuorten perustukset.
23. Minä kasaan heilleonnettomuuksia onnettomuuksien päälle,kulutan heihin kaikki nuoleni.
24. He nääntyvät nälkään, he menehtyvät ruttoon,kulkutauti korjaa heidät.Minä lähetän heidän kimppuunsaraatelevia petoja ja myrkkykäärmeitä.
25. Ulkona heidän lapsensa tappaa miekkaja kodeissa kauhu.Kuolema vie niin nuorukaisen kuin neidon,niin sylilapsen kuin vanhuksen.
26. »Minä voisin hävittää heidät,pyyhkiä pois heidän muistonsakin ihmisten mielistä,