13. Hän nosti heidät vuorten valtiaiksi,ja he saivat syödä pellon antimia,kerätä hunajaa kallionkoloistaja oliivisatoa kivikkoisilta mailta.
14. He saivat maitoa ja voita karjastaan,söivät pukkien rasvaa, oinaita, Basanin pässejäja puhdasta ydinvehnää,he joivat rypälemehua, kuohuvaa viiniä.
15. Niin Jesurun lihoi ja alkoi oikutella,niin Israelista tuli lihava, mahtava ja äksy.Se hylkäsi Jumalan, joka oli sen luonut,alkoi halveksia turvakalliotaan.
16. Israel sai hänet kiivastumaan vierailla jumalillaan,vihastutti hänet iljettävillä menoillaan.
17. Se uhrasi pahoille hengille,epäjumalille, joista ei ennen tiennyt,uusille, äsken löytämilleen jumalille,joita isät eivät tunteneet.
18. Te unohditte kallion, joka antoi teille elämän,ette muistaneet Jumalaa, joka oli teidät synnyttänyt.
19. Kun Herra näki Israelin teot,hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsäja hylkäsi heidät.
20. Hän sanoi:»Minä käännän kasvoni heistä poisja katson, miten heidän lopulta käy.He ovat kapinoiva sukupolvi,lapsia, joihin ei voi luottaa.
21. He ovat ärsyttäneet minua väärillä jumalillaan,vihastuttaneet minut joutavilla patsaillaan.Siksi minä panen heidän kiusakseenkansan, joka ei kansalta näytä,typerysten heimolla minä vihastutan heidät.
22. Minun vihani on syttynyt,sen liekki yltää syvyyksiin saakka.Se kärventää maan ja sen sadon,kalvaa vuorten perustukset.
23. Minä kasaan heilleonnettomuuksia onnettomuuksien päälle,kulutan heihin kaikki nuoleni.
24. He nääntyvät nälkään, he menehtyvät ruttoon,kulkutauti korjaa heidät.Minä lähetän heidän kimppuunsaraatelevia petoja ja myrkkykäärmeitä.
25. Ulkona heidän lapsensa tappaa miekkaja kodeissa kauhu.Kuolema vie niin nuorukaisen kuin neidon,niin sylilapsen kuin vanhuksen.
26. »Minä voisin hävittää heidät,pyyhkiä pois heidän muistonsakin ihmisten mielistä,
27. mutta minä en halua kuulla vihollisteni pilkkasanoja,en salli, että he ymmärtävät kaiken väärinja sanovat: ’Tämä hävitys on meidän kättemme työtä,ei suinkaan Herran.’