24. He lähtivät vuoristoon, tulivat Eskolinlaaksoon, Rypälelaaksoon, ja tutkivat maata.
25. He ottivat sieltä mukaansa hedelmiä, toivat ne meille ja ilmoittivat: ’Maa, jonka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille, on hyvä maa.’
26. »Te ette kuitenkaan tahtoneet lähteä, vaan niskoittelitte Herran, Jumalanne, käskyä vastaan.
27. Te nurisitte teltoissanne ja sanoitte: ’Herra vihaa meitä! Hän toi meidät pois Egyptistä vain antaakseen amorilaisten tuhota meidät.
28. Millaiseen maahan me olemmekaan menossa! Nuo miehet saivat meidät vapisemaan pelosta, kun he kertoivat kansasta, joka on meitä lukuisampi ja kookkaampi, ja suurista kaupungeista, joiden muurit hipovat taivasta. He olivat nähneet siellä anakilaisiakin!’
29. »Silloin minä sanoin teille: ’Älkää säikkykö älkääkä pelätkö heitä.
30. Herra, teidän Jumalanne, joka kulkee edellänne, sotii teidän puolestanne, kuten näitte hänen tekevän jo Egyptissä
31. ja sitten autiomaassa. Sielläkin Herra, teidän Jumalanne, kantoi teitä kuin isä lastaan koko sen matkan, jonka te kuljitte, aina tänne saakka.’
32. Mutta siitä huolimatta te ette luottaneet Herraan, Jumalaanne,
33. joka oli kulkenut koko matkan teidän edellänne, etsinyt teille leiriytymispaikat sekä öisin tulipatsaana ja päivisin pilvipatsaana osoittanut tien, jota teidän tuli kulkea.
34. »Kun Herra kuuli, mitä te puhuitte, hän vihastui ja vannoi:
35. ’Yksikään näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, ei saa nähdä sitä hyvää maata, josta minä valalla vannoen annoin lupauksen teidän isillenne,
36. ei kukaan paitsi Kaleb, Jefunnen poika. Hän saa sen nähdä, ja hänelle ja hänen lapsilleen minä annan sen maan, jossa hän on jo käynyt. Hän on uskollisesti seurannut minua.’
37. Herra vihastui teidän vuoksenne myös minuun ja sanoi: ’Sinäkään et pääse siihen maahan,