22. »Jos joku vahingossa lyö toista ihmistä, jonka kanssa hän ei ole ollut riidoissa, tai satuttaa toista jollakin esineellä
23-24. tai sellaisella kivellä, joka voi tappaa, ja jos toinen kuolee, kuoleman aiheuttajan ja verikostoa vaativan sukulaisen välinen asia on tutkittava ja ratkaistava julkisesti. Näin on tehtävä siinä tapauksessa, että surmansa saanut ei ollut surmaajan vihamies eikä surmaaja ollut aikonut häntä vahingoittaa.
25. Kansan tulee suojella surmaajaa verikostoa vaativalta sukulaiselta ja viedä hänet takaisin siihen turvakaupunkiin, johon hän alun perin oli paennut. Siellä hänen on asuttava pyhällä öljyllä virkaansa voidellun ylipapin kuolemaan saakka.
26. Jos surmaaja poistuu siitä turvakaupungista, johon hän on paennut,
27. ja jos verikostoon velvoitettu vainajan sukulainen tällöin tavoittaa hänet turvakaupungin rajojen ulkopuolella ja tappaa hänet, kostaja ei joudu vastuuseen verenvuodatuksesta.
28. Surmaajan on pysyttävä turvakaupungissa ylipapin kuolemaan saakka, mutta ylipapin kuoltua hän saa palata kotiinsa.
29. Näitä lakeja ja säädöksiä teidän on noudatettava sukupolvesta toiseen, missä ikinä asuttekin.
30. »Ihmisen surmaamista koskevissa tapauksissa saa tekoon syyllisen surmata vain todistajien antaman todistuksen nojalla. Kuolemantuomion langettamiseen ei kuitenkaan riitä yhden ihmisen antama todistus.