Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

4. Mooseksen Kirja 32:2-22 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

2. näiden heimojen miehet menivät Mooseksen, pappi Eleasarin ja kansan johtomiesten puheille ja sanoivat:

3. »Atarot, Dibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Eleale, Sebam, Nebo ja Beon,

4. nämä tienoot, jotka Herra on valloittanut Israelin kansalle, ovat hyvää laidunmaata, ja meillä, sinun palvelijoillasi, on paljon karjaa.»

5. He sanoivat vielä: »Jos tahdot osoittaa suopeuttasi, niin anna nuo maat meidän omiksemme. Älä vie meitä Jordanin toiselle puolelle.»

6. Mutta Mooses sanoi Gadin ja Ruubenin miehille: »Pitäisikö teidän saada asettua tänne asumaan kaikessa rauhassa, kun toiset israelilaiset lähtevät sotaan?

7. Vai aiotteko viedä muilta halun jatkaa matkaa siihen maahan, jonka Herra on Israelille luvannut?

8. Samalla tavoin tekivät myös teidän isänne, kun olin lähettänyt heidät Kades-Barneasta katsomaan sitä maata.

9. Käytyään Eskolinlaaksossa ja tutkittuaan maata he veivät israelilaisilta halun päästä siihen maahan, jonka Herra oli heille luvannut.

10. Silloin syttyi Herran viha ja hän vannoi:

11. ’Koska miehet, jotka lähtivät Egyptistä, kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat, eivät uskollisesti seuranneet minua, he eivät saa nähdä sitä maata, josta valallani annoin lupauksen Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

12. Sen näkevät vain kenasilainen Kaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nunin poika, jotka ovat uskollisesti noudattaneet Herran tahtoa.’

13. Herran viha syttyi silloin Israelia vastaan, ja hän antoi israelilaisten harhailla autiomaassa neljäkymmentä vuotta, kunnes koko se sukupolvi, joka oli rikkonut Herran tahtoa vastaan, oli kuollut.

14. Nyt te syntisten sikiöt astutte isienne jälkiä ja saatte näin Herran vihan kääntymään vieläkin kiivaammin Israelia vastaan!

15. Jos te nyt kieltäydytte seuraamasta Herraa, hän jättää Israelin vielä pitemmäksi ajaksi autiomaahan, ja silloin te olette saattaneet tämän kansan tuhoon.»

16. He astuivat lähemmäksi Moosesta ja sanoivat: »Me tahdomme vain rakentaa tänne aitauksia lammas- ja vuohilaumojamme varten ja kaupunkeja vanhustemme, vaimojemme ja lastemme turvaksi.

17. Me itse varustaudumme ja riennämme taistelemaan israelilaisten etunenässä, kunnes olemme saattaneet muut asuinsijoilleen, mutta naisemme ja lapsemme voivat sillä aikaa asua linnoitetuissa kaupungeissa turvassa tämän maan asukkailta.

18. Palaamme kotiin vasta sitten, kun jokainen israelilainen on saanut oman perintömaansa.

19. Emme enää vaadi muiden rinnalla osuutta Jordanin takaisista maista, jos saamme itsellemme osuuden täältä Jordanin itäpuolelta.»

20. Mooses sanoi heille: »Jos teette niin kuin nyt lupaatte, jos siis varustaudutte Herran sotaan

21. ja jos jokainen asekelpoinen mies teidän joukostanne lähtee Jordanin tuolle puolen ja taistelee, kunnes viholliset on tuhottu,

22. eikä kukaan teistä palaa, ennen kuin maa on voitettu Herran omaksi, silloin te olette täyttäneet velvollisuutenne Herraa ja Israelia kohtaan, ja Herra antaa nämä seudut teille.

Lue täydellisestä luku 4. Mooseksen Kirja 32