4. »Jos nainen, joka vielä on nuori ja asuu isänsä kodissa, antaa Herralle lupauksen tai sitoutuu kieltämään itseltään jotakin,
5. hänen on pidettävä kaikki lupauksensa ja sitoumuksensa, ellei hänen isänsä puutu asiaan.
6. Mutta jos tytön isä sinä päivänä, jona saa tietää asiasta, kieltää häntä, mitkään tytön antamat lupaukset tai hänen tekemänsä päätökset, joilla hän on sitoutunut kieltämään itseltään jotakin, eivät enää päde. Herra antaa hänelle anteeksi, koska hänen isänsä asettui vastustamaan lupausta.
7. »Jos naimaton nainen on antanut lupauksen tai on harkitsemattaan sitoutunut kieltämään itseltään jotakin, hänen on myös mentyään naimisiin pidettävä lupauksensa ja sitoumuksensa,
8. ellei hänen miehensä puutu asiaan.
9. Mutta jos hänen miehensä sinä päivänä, jona saa tietää asiasta, kieltää häntä, mies samalla kumoaa vaimonsa tekemät lupaukset ja päätökset pidättyä jostakin, ja Herra antaa vaimolle anteeksi.
10. »Leskeksi jääneen tai miehensä hylkäämän naisen on pidettävä lupaus, johon hän on sitoutunut.
11. »Jos naimisissa oleva nainen lupaa Herralle jotakin tai valalla vannoen sitoutuu kieltämään itseltään jotakin,
12. hänen on pidettävä lupauksensa ja kaikki sitoumuksensa, ellei hänen miehensä puutu asiaan ja kiellä häntä.
13. Mutta mitkään vaimon antamat lupaukset tai hänen tekemänsä sitoumukset eivät päde, jos hänen miehensä kumoaa ne sinä päivänä, jona saa tietää asiasta. Jos mies ne kumoaa, Herra antaa vaimolle anteeksi.
14. Mies voi joko jättää voimaan tai purkaa jokaisen lupauksen ja valallisen sitoumuksen, jonka hänen vaimonsa on tehnyt halutessaan kieltäymyksellä kurittaa itseään.