Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

4. Mooseksen Kirja 30:11-17 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

11. »Jos naimisissa oleva nainen lupaa Herralle jotakin tai valalla vannoen sitoutuu kieltämään itseltään jotakin,

12. hänen on pidettävä lupauksensa ja kaikki sitoumuksensa, ellei hänen miehensä puutu asiaan ja kiellä häntä.

13. Mutta mitkään vaimon antamat lupaukset tai hänen tekemänsä sitoumukset eivät päde, jos hänen miehensä kumoaa ne sinä päivänä, jona saa tietää asiasta. Jos mies ne kumoaa, Herra antaa vaimolle anteeksi.

14. Mies voi joko jättää voimaan tai purkaa jokaisen lupauksen ja valallisen sitoumuksen, jonka hänen vaimonsa on tehnyt halutessaan kieltäymyksellä kurittaa itseään.

15. Mutta jos mies ei seuraavaan päivään mennessä puutu asiaan, hän jättää voimaan kaikki vaimonsa tekemät lupaukset ja sitoumukset. Mies on ne vahvistanut, ellei hän ole puuttunut asiaan sinä päivänä, jona sai niistä tiedon.

16. Jos hän purkaa ne vasta myöhemmin, hän joutuu kantamaan vastuun vaimonsa puolesta.»

17. Nämä säädökset Herra antoi Moosekselle. Ne koskevat miestä ja vaimoa sekä isää ja tytärtä, joka vielä on nuori ja asuu isänsä kodissa.

Lue täydellisestä luku 4. Mooseksen Kirja 30