Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

3. Mooseksen Kirja 27:24-34 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

24. Riemuvuotena pelto palautuu sille, jolta se on ostettu ja jonka perintömaata se on.

25. Kaikki lunastussummat tulee laskea pyhäkkösekelin painon mukaan, jolloin yksi sekeli on kaksikymmentä geraa.

26. »Karjaan syntynyttä esikoista ei kukaan saa pyhittää Herralle, koska se esikoisena jo on Herran oma. Olipa esikoinen nauta, lammas tai vuohi, se kuuluu Herralle.

27. Jos esikoinen on uhriksi kelpaamaton eläin, antajan on lunastettava se takaisin maksamalla papin määräämä hinta viidesosalla lisättynä. Jos eläintä ei lunasteta, se myydään papin aluksi määräämästä hinnasta.

28. »Mitään Herralle tuomittua, ihmistä, eläintä tai perintömaata, ei saa myydä eikä lunastaa takaisin. Kaikki Herralle tuomittu on erityisen pyhää; se kuuluu yksin hänelle.

29. Herralle tuomittua ihmistä ei voi lunastaa vapaaksi, vaan hänet on surmattava.

30. »Kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran. Se on Herralle kuuluva pyhä lahja.

31. Jos kuitenkin joku tahtoo ostaa takaisin osan kymmenyksistään, hänen tulee maksaa lunastushinta viidesosalla lisättynä.

32. Myös nautakarjasta, lampaista ja vuohista on annettava kymmenykset pyhänä lahjana Herralle. Joka kymmenes eläin, joka kulkee karjaansa laskevan omistajan sauvan alitse, kuuluu Herralle.

33. Omistajan ei pidä erotella hyviä ja huonoja eläimiä eikä vaihtaa eläimiä toisiin. Jos hän kuitenkin vaihtaa valituksi tulleen eläimen, molemmat eläimet kuuluvat Herralle eikä niitä voi lunastaa takaisin.»

34. Nämä ovat säädökset, jotka Herra Siinainvuorella antoi Moosekselle israelilaisten noudatettaviksi.

Lue täydellisestä luku 3. Mooseksen Kirja 27