8. Abner suuttui Isbosetin sanoista ja vastasi: »Juudan koirienko päällikkö minä olen? Olen tähän päivään asti ollut uskollinen isäsi Saulin suvulle ja hänen veljilleen ja ystävilleen enkä ole antanut sinun joutua Daavidin käsiin, ja nyt sinä syytät minua tämän naisen vuoksi.
9. Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, ellen toteuta sitä, minkä Herra on vannonut Daavidille:
10. ’Minä siirrän kuninkuuden pois Saulin suvulta ja saatan Daavidin valtaistuimen piiriin koko Israelin ja Juudan, Danista Beersebaan asti.’»
11. Eikä Isboset uskaltanut sanoa Abnerille enää mitään.
12. Abner lähetti heti sananviejiä Daavidin luo sanomaan: »Kenen maa tämä oikein on? Solmi kanssani liitto, niin minä autan sinua saamaan puolellesi koko Israelin.»
13. Daavid vastasi: »Hyvä on! Minä solmin kanssasi liiton, mutta vain yhdellä ehdolla: tuo luokseni Saulin tytär Mikal. Ilman häntä et saa astua kasvojeni eteen.»
14. Sitten Daavid lähetti sananviejiä Saulin pojan Isbosetin luo sanomaan: »Anna minulle takaisin vaimoni Mikal, jonka kihlasin omakseni sadalla filistealaisten esinahalla.»
15. Isboset haetti Mikalin pois hänen miehensä, Laisin pojan Paltielin luota.
16. Mikalin mies lähti mukaan ja seurasi häntä Bahurimiin saakka itkien koko ajan. Mutta Abner sanoi hänelle: »Mene takaisin!» Ja hän lähti.
17. Abner oli asettunut yhteyteen Israelin vanhimpien kanssa ja antanut heille tällaisen neuvon: »Te olette jo kauan halunneet Daavidia kuninkaaksenne.
18. Toimikaa siis nyt, sillä Herra on sanonut Daavidille: ’Minä annan palvelijani Daavidin pelastaa kansani Israelin filistealaisten ja kaikkien sen vihollisten käsistä.’»
19. Abner puhui tästä nyt myös benjaminilaisille, ja sitten hän lähti Hebroniin kertomaan Daavidille, mitä israelilaiset ja koko Benjaminin heimo tahtoivat.