31. Daavid sanoi Joabille ja kaikille, jotka olivat paikalla: »Repäiskää vaatteenne, pukeutukaa säkkikankaaseen ja pitäkää valittajaiset Abnerille.» Ja kuningas Daavid kulki paarien jäljessä,
32. kun he hautasivat Abnerin Hebroniin. Kuningas itki hänen haudallaan suureen ääneen, ja myös koko kansa itki.
33. Kuningas lauloi Abnerille tämän valituslaulun:– Oliko Abnerin kuoltavaniin kuin tyhmyri kuolee?
34. Kätesi eivät olleet sidotut,jalkasi eivät olleet vaskikahleissa.Silti sinä kaaduitkuin kavalien rikollisten käsiin.Silloin kansa itki häntä yhä enemmän.
35. Vielä päivänvalon aikaan väkijoukko tuli tarjoamaan Daavidille leipää. Mutta Daavid sanoi: »Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jos ennen auringonlaskua maistan leipää tai mitään muutakaan.»
36. Nämä sanat olivat ihmisille mieleen niin kuin kaikki muukin, mitä kuningas teki.
37. Väkijoukko ja koko Israel ymmärsivät silloin, ettei kuninkaalla ollut osuutta Nerin pojan Abnerin surmaamiseen.
38. Kuningas sanoi miehilleen: »Te tiedätte, että tänään on Israelista kaatunut suuri päällikkö.
39. Minä olen kuitenkin vielä heikko, vaikka minut on voideltu kuninkaaksi. Nämä miehet, Serujan pojat, ovat minua vahvempia. Herra maksakoon tämän rikoksen tekijälle hänen tekonsa mukaan!»