25. Tunnethan sinä Abnerin, Nerin pojan! Hän tuli sinua harhauttamaan, urkkimaan liikkeitäsi ja ottamaan selkoa kaikesta mitä teet.»
26. Sitten hän lähti Daavidin luota ja lähetti tämän tietämättä Abnerin perään sanansaattajia. Nämä käännyttivät Abnerin takaisin hänen ehdittyään Siran vesisäiliön luo.
27. Kun Abner palasi Hebroniin, Joab vei hänet syrjään porttiholviin muka puhuakseen hänen kanssaan kahden kesken. Siellä Joab pisti häntä vatsaan, niin että hän kuoli. Tämä oli kosto siitä, että Abner oli surmannut Joabin veljen Asaelin.
28. Saatuaan kuulla tämän Daavid sanoi: »Minä ja kuningassukuni olemme Herran edessä ikuisesti syyttömät Abnerin, Nerin pojan, kuolemaan.
29. Langetkoon tämä syyllisyys Joabin päälle ja koko hänen isänsä suvulle! Olkoon Joabin suvussa aina vuototautisia ja spitaalisia, kepin varassa kulkevia, miekkaan sortuvia ja leivättömiä!»
30. Joab ja hänen veljensä Abisai tappoivat näin Abnerin, koska hän oli Gibeonin taistelussa surmannut heidän veljensä Asaelin.
31. Daavid sanoi Joabille ja kaikille, jotka olivat paikalla: »Repäiskää vaatteenne, pukeutukaa säkkikankaaseen ja pitäkää valittajaiset Abnerille.» Ja kuningas Daavid kulki paarien jäljessä,
32. kun he hautasivat Abnerin Hebroniin. Kuningas itki hänen haudallaan suureen ääneen, ja myös koko kansa itki.
33. Kuningas lauloi Abnerille tämän valituslaulun:– Oliko Abnerin kuoltavaniin kuin tyhmyri kuolee?
34. Kätesi eivät olleet sidotut,jalkasi eivät olleet vaskikahleissa.Silti sinä kaaduitkuin kavalien rikollisten käsiin.Silloin kansa itki häntä yhä enemmän.
35. Vielä päivänvalon aikaan väkijoukko tuli tarjoamaan Daavidille leipää. Mutta Daavid sanoi: »Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jos ennen auringonlaskua maistan leipää tai mitään muutakaan.»
36. Nämä sanat olivat ihmisille mieleen niin kuin kaikki muukin, mitä kuningas teki.
37. Väkijoukko ja koko Israel ymmärsivät silloin, ettei kuninkaalla ollut osuutta Nerin pojan Abnerin surmaamiseen.