1. Daavidin aikana oli nälänhätä, jota kesti kolme vuotta. Daavid kääntyi silloin Herran puoleen, ja Herra sanoi: »Saulin ja hänen sukunsa yllä on verivelka, koska hän on surmannut gibeonilaisia.»
2. Gibeonilaiset eivät olleet israelilaisia vaan maahan jääneitä amorilaisia. Israelilaiset olivat vannoneet säästävänsä heidät, mutta Saul, joka ajoi kiihkeästi Israelin ja Juudan etuja, oli yrittänyt tuhota heidät. Kuningas kutsui nyt gibeonilaiset luokseen
3. ja kysyi heiltä: »Mitä minä voin tehdä hyväksenne? Miten voin sovittaa tämän asian, niin että te saattaisitte jälleen toivottaa siunausta Herran omalle kansalle?»
4. Gibeonilaiset vastasivat: »Meidän ja Saulin suvun kesken ei ole kysymys hopeasta eikä kullasta, eikä meillä myöskään ole oikeutta surmata ketään israelilaista.» Daavid sanoi: »Teen hyväksenne mitä vain pyydätte.»
5. He vastasivat kuninkaalle: »Tuo mies tahtoi tehdä meistä lopun ja aikoi hävittää meidät tyystin koko Israelista.
6. Annettakoon meille seitsemän hänen jälkeläistään, niin teloitamme heidät Herran lepyttämiseksi Gibeassa, hänen valittunsa Saulin kaupungissa.» Daavid sanoi: »Minä annan heidät teille.»