20. Abner katsahti taakseen ja kysyi: »Asael, sinäkö se olet?» Hän vastasi: »Minä.»
21. Abner sanoi: »Käänny jonnekin muualle, ota kiinni joku toinen ja riistä itsellesi hänen varusteensa.» Mutta Asael ei halunnut kääntyä toiseen suuntaan.
22. Silloin Abner jatkoi: »Lakkaa jo ajamasta minua takaa, ettei minun tarvitse tappaa sinua! Kuinka silloin voisin katsoa silmiin veljeäsi Joabia?»
23. Mutta Asael ei suostunut lopettamaan takaa-ajoa. Silloin Abner iski keihäänsä varsipää edellä hänen vatsaansa, ja keihäs tuli selkäpuolelta ulos. Asael lyyhistyi maahan ja kuoli siihen paikkaan. Ja kaikki, jotka tulivat paikalle, missä Asael makasi kuolleena, pysähtyivät katsomaan.
24. Joab ja Abisai ajoivat Abneria takaa, ja auringon laskiessa he tulivat Amman kukkulalle, joka on Giahin itäpuolella, Gibeonista autiomaahan johtavan tien varrella.
25. Benjaminilaiset kerääntyivät Abnerin luo ja pysähtyivät erään kukkulan laelle.
26. Abner huusi Joabille: »Pitääkö miekan riehua ikuisesti? Etkö käsitä, että se tietää katkeraa loppua? Eikö sinun olisi jo aika sanoa miehillesi, että he lakkaavat ajamasta takaa veljiään?»
27. Joab vastasi: »Niin totta kuin Jumala elää: ellet nyt olisi puhunut, mieheni olisivat jatkaneet takaa-ajoa aamuun saakka.»
28. Joab puhalsi torveen, ja hänen miehensä pysähtyivät. He lopettivat israelilaisten takaa-ajon ja keskeyttivät taistelun.
29. Abner ja hänen miehensä lähtivät paluumatkalle. He kulkivat koko yön Jordanin tasangolla, menivät sitten joen yli, vaelsivat Bitronin läpi ja tulivat Mahanaimiin.
30. Palattuaan ajamasta takaa Abneria Joab kokosi joukkonsa, ja Daavidin väestä puuttui Asaelin lisäksi yhdeksäntoista miestä.
31. Mutta Daavidin miehet olivat surmanneet benjaminilaisia ja Abnerin väkeä kolmesataakuusikymmentä miestä.