14. Joab sanoi: »Minä en haaskaa enää aikaa sinun kanssasi!» Hän otti kolme keihästä ja iski ne Absalomin rintaan, kun tämä vielä elävänä riippui tammessa.
15. Kymmenen Joabin aseenkantajaa ympäröi Absalomin, ja he löivät hänet hengiltä.
16. Joab puhalsi torveen pysäyttääkseen sotilaansa, ja sotilaat lopettivat israelilaisten takaa-ajon ja tulivat takaisin.
17. He ottivat Absalomin ruumiin, viskasivat sen metsässä suureen kuoppaan ja kasasivat sen päälle valtavan kiviröykkiön. Mutta israelilaiset pakenivat kukin kotiinsa.
18. Absalom oli eläessään pystyttänyt itselleen Kuninkaanlaaksoon muistomerkin. Hän oli näet sanonut: »Minulla ei ole poikaa, joka säilyttäisi nimeni muiston.» Muistomerkille hän antoi oman nimensä, ja sitä kutsutaan vielä tänäkin päivänä Absalomin patsaaksi.
19. Ahimaas, Sadokin poika, sanoi: »Minä juoksen kertomaan kuninkaalle sen ilosanoman, että Herran tuomio on vapauttanut hänet vihollisista.»
20. Mutta Joab vastasi: »Tänään sinä et voi olla mikään ilosanoman viejä. Joskus toiste saat viedä ilosanoman, mutta et tänään, koska kuninkaan poika on kuollut.»
21. Sitten Joab sanoi eräälle nubialaiselle: »Mene sinä ja kerro kuninkaalle, mitä olet nähnyt.» Nubialainen kumartui maahan Joabin eteen ja lähti sitten juoksemaan.
22. Mutta Ahimaas, Sadokin poika, sanoi uudelleen Joabille: »Kävi kuinka kävi, minä juoksen nubialaisen perään.» Joab sanoi: »Miksi sinä juoksisit, poikani? Et sinä ilosanomastasi mitään palkkiota saa.»
23. Ahimaas jatkoi: »Kävi kuinka kävi, minä juoksen.» Silloin Joab sanoi: »Juokse sitten!» Ja Ahimaas lähti juoksemaan Alangon tietä ja pääsi nubialaisen edelle.
24. Daavid istui porttikäytävässä, ja tähystäjä oli noussut muurille, porttirakennuksen katolle. Yhtäkkiä tämä huomasi yksinään juoksevan miehen.