1. Daavid järjesti sotaväkensä ja asetti päälliköt tuhannen miehen ja sadan miehen joukoille.
2. Hän lähetti väen liikkeelle; yhtä kolmasosaa johti Joab, toista Abisai, Serujan poika ja Joabin veli, ja kolmatta gatilainen Ittai. Kuningas sanoi sotilailleen: »Minäkin lähden teidän mukaanne.»
3. Mutta miehet vastasivat: »Älä lähde! Jos me muut joudumme pakenemaan, sillä ei ole väliä, ja vaikka meistä kaatuisi puolet, silläkään ei olisi väliä. Mutta sinä vastaat kymmentätuhatta meikäläistä. Siksi on parempi, että jäät kaupunkiin. Ehkä voit auttaa meitä täältä käsin.»
4. Kuningas sanoi heille: »Minä teen niin kuin tahdotte.» Hän jäi seisomaan portin viereen, ja joukot lähtivät marssimaan kaupungista sadan ja tuhannen miehen osastoina.
5. Mutta Joabille, Abisaille ja Ittaille kuningas antoi käskyn: »Kohdelkaa minun vuokseni varoen sitä poikaa.» Koko sotaväki kuuli, että kuningas antoi päälliköilleen tämän Absalomia koskevan määräyksen.
6. Sotaväki lähti kaupungista israelilaisia vastaan, ja Efraimin metsässä syntyi taistelu.
7. Daavidin miehet löivät siellä israelilaiset, ja mieshukka oli tuona päivänä suuri, kaksikymmentätuhatta miestä.
8. Taistelu levisi koko seudulle, ja metsä nieli sinä päivänä enemmän väkeä kuin miekka.
9. Absalom, joka ratsasti muulilla, osui vastakkain Daavidin miesten kanssa. Kun muuli tuli suuren tiheäoksaisen tammen alle, Absalom takertui hiuksistaan puuhun ja jäi riippumaan taivaan ja maan välille, ja muuli hänen altaan meni menojaan.
10. Eräs mies näki tämän ja meni kertomaan Joabille: »Minä näin Absalomin riippuvan tammessa.»
11. Joab vastasi sanantuojalle: »Näitkö? Miksi et lyönyt häntä hengiltä? Olisit saanut minulta kymmenen sekeliä hopeaa ja vyön.»