13. Daavidin luo tuli sanantuoja, joka kertoi: »Israelin miesten mielet ovat kääntyneet Absalomin puolelle.»
14. Silloin Daavid sanoi kaikille Jerusalemissa oleville miehilleen: »Tulkaa, meidän on paettava, muuten emme voi pelastua Absalomin käsistä. Pitäkää kiirettä, tai hän ehtii saavuttaa meidät. Silloin olemme tuhon omat, ja hän hävittää miekalla koko kaupungin.»
15. Kuninkaan miehet vastasivat hänelle: »Palvelijasi ovat valmiit kaikkeen, minkä herramme ja kuninkaamme katsoo hyväksi.»
16. Kuningas lähti kaupungista jalkaisin koko hovinsa kanssa, mutta jätti kymmenen sivuvaimoaan pitämään huolta palatsista.
17. Kuningas lähti kaupungista jalkaisin koko väkensä kanssa. He pysähtyivät viimeisen talon kohdalle.
18. Siellä kaikki kuninkaan miehet kulkivat hänen ohitseen, samoin kaikki kreetit ja pleetit sekä kuusisataa gatilaista, jotka olivat seuranneet häntä Gatista.
19. Kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille: »Miksi sinäkin olet lähtenyt meidän mukaamme? Käänny takaisin ja jää uuden kuninkaan luo. Sinähän olet vierasmaalainen ja lisäksi maanpakolainen.
20. Sinä olet tullut vasta äsken; ottaisinko minä nyt heti sinut mukaamme harhailemaan, kun en itsekään tiedä, minne tieni vie? Palaa takaisin ja vie maanmiehesi mukanasi. Säilyköön luottamus ja uskollisuus!»
21. Ittai vastasi kuninkaalle: »Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät: minä tahdon olla siellä, missä herrani ja kuninkaani on, olipa edessä elämä tai kuolema.»
22. Daavid sanoi hänelle: »Lähde siis mukaan!» Ja gatilainen Ittai lähti eteenpäin kaikkien miestensä ja muun väkensä kanssa.
23. Koko maa itki suureen ääneen, kun väkijoukko vaelsi pois. Kuningas kulki Kidroninlaakson poikki, ja sitten koko joukko lähti kulkemaan autiomaahan johtavaa tietä.
24. Mukana olivat myös Sadok ja leeviläiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkua. He laskivat Jumalan arkun maahan, ja Abjatar uhrasi polttouhreja, kunnes koko joukko oli vaeltanut ulos kaupungista.
25. Sitten kuningas sanoi Sadokille: »Vie Jumalan arkku takaisin kaupunkiin. Jos Herra on minulle suopea, hän johtaa minutkin takaisin ja antaa minun nähdä arkun omalla paikallaan.
26. Mutta jos hän sanoo: ’Sinä et ole minulle mieleen’, niin olen valmis. Hän tehköön minulle niin kuin hyväksi näkee.»
27. Ja kuningas jatkoi: »Ymmärräthän, on parempi, että palaat kaupunkiin ja viet mukanasi teidän molempien pojat, oman poikasi Ahimaasin ja Abjatarin pojan Jonatanin.
28. Minä viivyn autiomaassa lähellä Jordanin ylityspaikkoja, kunnes saan teiltä uusia tietoja.»