6. Minulla oli kaksi poikaa. Ollessaan kerran kaupungin ulkopuolella he riitaantuivat, ja kun ei ollut ketään heitä erottamassa, toinen löi toisen hengiltä.
7. Nyt koko suku on noussut minua vastaan ja sanoo: ’Luovuta meille poikasi, joka tappoi veljensä, niin me surmaamme hänet ja kostamme hänen murhatun veljensä puolesta. Näin saamme samalla perillisen raivatuksi tieltämme.’ He haluavat näin sammuttaa viimeisenkin kipinän, joka on jäljellä perheestämme, jottei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle.»
8. Kuningas sanoi naiselle: »Mene kotiisi, minä käsken hoitaa asiasi.»
9. Tekoalainen nainen sanoi hänelle: »Herrani ja kuninkaani, vain minä ja isäni suku olemme syylliset. Kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoot syyllisyydestä vapaat.»
10. Kuningas sanoi: »Jos joku vielä puhuu sinulle tuosta asiasta, tuo hänet minun eteeni, niin hän kyllä jättää sinut rauhaan.»
11. Nainen sanoi: »Jospa kuningas vakuuttaisi Herransa ja Jumalansa kautta, ettei verikosto saa aiheuttaa lisää tuhoa ja ettei poikaani raivata pois tieltä!» Daavid vastasi: »Niin totta kuin Herra elää, ei yksikään hius ole putoava poikasi päästä.»
12. Silloin nainen sanoi: »Saako palvelijasi vielä sanoa jotakin herralleen ja kuninkaalleen?» Daavid sanoi: »Puhu.»
13. Nainen sanoi: »Miksi sinä aiot nyt tehdä aivan samoin Jumalan kansaa kohtaan? Puhuessasi noin, kuningas, teet itsesi syylliseksi, kun et anna sen miehen palata takaisin, joka on joutunut pakenemaan luotasi.
14. Meidät korjaa kuolema, me olemme kuin maahan valunut vesi, jota ei voi koota takaisin. Jumala ei kuitenkaan vaadi ihmisen henkeä, eikä hän soisi, että karkotettu jää pysyvästi hänen kansastaan eroon.
15. Juuri tästä asiasta olen tullut puhumaan kuninkaalle. Ihmiset ovat saaneet minut pelkäämään, ja siksi ajattelin: ’Minun on puhuttava kuninkaalle. Ehkäpä kuningas täyttää palvelijansa pyynnön,
16. ehkä hän kuulee minua ja pelastaa minut sen miehen käsistä, joka tahtoo hävittää sekä minut että poikani meidän Jumalamme maasta.’
17. Palvelijasi ajatteli: ’Kunpa herrani ja kuninkaani sana toisi sovinnon. Pystyyhän hän niin kuin Jumalan enkeli erottamaan, mikä on hyvää ja mikä pahaa.’ Olkoon Herra, sinun Jumalasi, sinun kanssasi.»
18. Kuningas vastasi naiselle: »Älä salaa minulta mitään siitä, mitä nyt kysyn.» Nainen sanoi: »Herrani ja kuninkaani puhukoon.»
19. Kuningas kysyi: »Onko Joab tämän kaiken takana?» Nainen vastasi: »Herrani ja kuninkaani, niin totta kuin elät, kysymystäsi ei voi väistää oikeaan eikä vasempaan. Palvelijasi Joab käski minua ja pani kaikki nämä sanat suuhuni.
20. Hän teki tällä tavoin tuodakseen esiin toisen puolen asiasta. Mutta herrani on viisas kuin Jumalan enkeli ja ymmärtää kaiken mitä maan päällä tapahtuu.»
21. Kuningas sanoi Joabille: »Hyvä on, minä teen niin kuin sanoit. Mene ja hae Absalom takaisin.»
22. Joab heittäytyi maahan kasvoilleen, kiitti kuningasta ja sanoi: »Herrani ja kuninkaani, nyt näen, että olen päässyt suosioosi, kun olet täyttänyt palvelijasi toiveen.»
23. Sitten Joab lähti Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin.