28. Absalom asui Jerusalemissa kaksi vuotta näkemättä kuningasta.
29. Sitten hän kutsui Joabia luokseen lähettääkseen tämän mukana sanan kuninkaalle, mutta Joab ei halunnut tulla. Hän kutsui Joabia uudelleen, mutta Joab ei nytkään suostunut tulemaan.
30. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: »Te tiedätte, että Joabilla on minun maani vieressä pelto, joka kasvaa ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen.» Absalomin palvelijat sytyttivät pellon palamaan.
31. Silloin Joab tuli Absalomin taloon ja kysyi: »Miksi palvelijasi ovat sytyttäneet minun peltoni tuleen?»
32. Absalom vastasi: »Minähän kutsuin sinua luokseni, jotta voisin lähettää sinut sanomaan kuninkaalle: ’Miksi minun piti tulla pois Gesurista? Siellä minun oli hyvä olla. Nyt tahdon päästä kuninkaan eteen. Jos olen syyllinen, kuningas surmatkoon minut.’»
33. Joab meni kuninkaan puheille ja kertoi tämän hänelle, ja kuningas kutsui Absalomin luokseen. Hän tuli kuninkaan luo ja heittäytyi kasvoilleen maahan hänen eteensä, ja kuningas suuteli häntä.