2. Kolmantena päivänä tuli Saulin sotaleiristä mies vaatteet reväistyinä ja multaa hiuksissaan, ja ehdittyään Daavidin luo hän heittäytyi kasvoilleen maahan hänen eteensä.
3. Daavid kysyi häneltä: »Mistä sinä tulet?» Hän vastasi: »Olen päässyt pakenemaan Israelin leiristä.»
4. Daavid kysyi: »Mitä on tapahtunut? Kerro!» Hän sanoi: »Sotilaat pakenivat taistelukentältä, ja paljon miehiä kaatui. Myös Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet.»
5. Kun nuorukainen oli kertonut tämän, Daavid kysyi: »Mistä sinä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet?»
6. Viestintuoja vastasi: »Osuin sattumalta Gilboanvuorelle, ja Saul nojasi siellä haavoittuneena keihääseensä, ja vihollisen sotavaunut ja ratsumiehet olivat jo tulossa häntä kohti.
7. Saul kääntyi katsomaan taakseen, näki minut ja kutsui minua. Sanoin: ’Mitä voisin tehdä?’
8. Hän kysyi: ’Kuka sinä olet?’ Minä vastasin: ’Olen amalekilainen.’
9. Saul sanoi: ’Tule tänne ja tapa minut. Silmissäni pimenee jo, vaikka minussa vielä on henki.’
10. Menin hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä ymmärsin, ettei hän voisi niin pahasti haavoittuneena jäädä henkiin. Otin sitten otsarivan hänen päästään ja renkaan hänen käsivarrestaan ja toin ne tänne sinulle, herra.»
11. Silloin Daavid repäisi vaatteensa, ja samoin tekivät kaikki hänen miehensä.
12. He pitivät valittajaiset ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Jonatanin sekä Herran kansan, Israelin heimon miesten tähden, jotka olivat kaatuneet miekkaan.
13. Daavid kysyi viestintuojalta: »Mistä sinä olet kotoisin?» Hän vastasi: »Olen amalekilaisen siirtolaisen poika.»