10. Menin hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä ymmärsin, ettei hän voisi niin pahasti haavoittuneena jäädä henkiin. Otin sitten otsarivan hänen päästään ja renkaan hänen käsivarrestaan ja toin ne tänne sinulle, herra.»
11. Silloin Daavid repäisi vaatteensa, ja samoin tekivät kaikki hänen miehensä.
12. He pitivät valittajaiset ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Jonatanin sekä Herran kansan, Israelin heimon miesten tähden, jotka olivat kaatuneet miekkaan.
13. Daavid kysyi viestintuojalta: »Mistä sinä olet kotoisin?» Hän vastasi: »Olen amalekilaisen siirtolaisen poika.»
14. Daavid sanoi hänelle: »Kuinka rohkenit kohottaa kätesi surmaamaan Herran voidellun?»
15. Hän kutsui yhtä miehistään ja sanoi: »Tapa hänet!» Mies löi nuorukaisen hengiltä,
16. ja Daavid sanoi: »Olet itse syypää kuolemaasi. Oma suusi todisti, kun sanoit: ’Minä surmasin Herran voidellun.’»
17. Ja Daavid lauloi tämän valituslaulun Saulista ja hänen pojastaan Jonatanista:
18. Jousilaulu. Tarkoitettu opetettavaksi Juudan asukkaille, alkuaan kirjoitettu Oikeamielisen kirjaan.
19. Sinun jaloimmat miehesi, Israel,ovat surmattuina kukkuloillasi.Voi, sankarit ovat kaatuneet!
20. Älkää kertoko siitä Gatissa,älkää kuuluttako ilosanomaa Askelonin kujilla,etteivät filistealaisten tyttäret saisi iloita,etteivät vääräuskoisten tyttäret saisi riemuita.
21. Gilboan vuoret, älköön teille langetko kaste eikä sade,älkööt peltonne kasvako uhreiksi viljaa.Siellä kirposi kädestä sankarien kilpi,Saulin kilpi, eikä sitä enää öljyllä voidella.