17. Ellet päästä minun kansaani, minä lähetän sinun hoviväkesi ja kansasi kimppuun paarmoja, niin että Egyptin talot ja maat tulevat niitä täyteen.
18. Ja minä varjelen sinä päivänä Gosenin maakunnan, missä minun kansani asuu, niin ettei sinne tule paarmoja. Niin sinä näet, että minä, Herra, toimin tässä maassa.
19. Minä teen eron oman kansani ja sinun kansasi välillä. Huomenna tämä ihme tapahtuu.’»
20. Herra teki niin: faraon palatsiin, hänen hoviväkensä taloihin ja koko Egyptiin tuli sankat parvet paarmoja, ja paarmat vaivasivat hirmuisesti koko maata.
21. Silloin farao kutsutti Mooseksen ja Aaronin luokseen ja sanoi: »Menkää ja uhratkaa Jumalallenne täällä Egyptissä.»
22. Mutta Mooses vastasi: »Niin ei sovi tehdä, sillä kun me uhraamme Herralle, meidän uhrimme on egyptiläisille kauhistus. Jos me uhraisimme heidän nähtensä sellaista, mitä he kammoavat, niin he kivittäisivät meidät hengiltä.
23. Me menemme autiomaahan kolmen päivän matkan päähän ja uhraamme siellä Herralle, Jumalallemme, niin kuin hän meitä käskee.»
24. Farao sanoi: »Minä päästän teidät autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallenne. Älkää silti menkö liian kauas. Rukoilkaa minunkin puolestani!»
25. Mooses sanoi: »Heti kun olen lähtenyt luotasi, minä rukoilen Herraa, ja huomenna paarmat katoavat ahdistamasta sinua, farao, sinun hoviväkeäsi ja kansaasi. Älä kuitenkaan enää petä meitä, vaan päästä kansamme nyt uhraamaan Herralle.»
26. Mooses lähti faraon luota ja rukoili Herraa.
27. Herra teki hänen pyyntönsä mukaisesti, ja paarmat katosivat ahdistamasta faraota, hänen hoviväkeään ja hänen kansaansa, eikä niitä jäänyt jäljelle ainoatakaan.
28. Mutta farao paadutti sydämensä tälläkin kertaa eikä päästänyt kansaa lähtemään.