Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

2. Mooseksen Kirja 32:13-22 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

13. Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia, joille vannoit oman itsesi kautta: ’Minä annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että heitä on kuin taivaan tähtiä, ja annan heille ikuiseksi omaisuudeksi sen maan, jonka olen heille luvannut.’»

14. Niin Herran viha lauhtui, ja hän päätti luopua siitä hävityksestä, jolla oli uhannut kansaansa.

15. Mooses lähti laskeutumaan vuorelta kantaen kahta liitontaulua, joihin oli kirjoitettu molemmin puolin.

16. Taulut olivat Jumalan tekemät, ja niihin kaiverrettu kirjoitus oli Jumalan kirjoittama.

17. Kun Joosua kuuli kansan meluavan, hän sanoi Moosekselle: »Leiristä kuuluu taistelun pauhu.»

18. Mutta Mooses vastasi:– Ei sieltä kaiu voitonhuuto,ei siellä valiteta tappiota,laulua minä sieltä kuulen.

19. Kun Mooses saapui leiriin ja näki sonnin ja villin karkeloinnin, hänen vihansa syttyi ja hän paiskasi taulut murskaksi vuoren juurelle.

20. Hän otti heidän tekemänsä sonnin, poltti sen tulessa, murensi sen hienoksi, sekoitti veteen ja juotti veden israelilaisille.

21. Mooses kysyi Aaronilta: »Mitä pahaa tämä kansa on sinulle tehnyt, kun johdatit sen näin suureen syntiin?»

22. Aaron vastasi: »Älä suutu, herrani! Sinähän tiedät, miten altis tämä kansa on pahaan.

Lue täydellisestä luku 2. Mooseksen Kirja 32