11. Kuka on sinun vertaisesi, Herra,jumalien joukossa?Kuka on sinun kaltaisesi,sinä pyhyydessä ihmeellinen,maineteoissasi pelättävä,sinä ihmeiden tekijä!
12. Sinä ojensit oikean kätesi,ja maa nielaisi heidät.
13. Sinä johdatit hyvyydessäsi kansaa,jonka olit vapauttanut,voimallasi sinä veit senpyhille asuinsijoillesi.
14. Siitä kuullessaan kansat vapisivat,ahdistus valtasi Filistean asukkaat.
15. Silloin säikkyivät Edomin ruhtinaat,Moabin mahtimiehet vapisivat,kaikki Kanaanin asukkaat menettivät rohkeutensa.
16. Pelko ja kauhu on langennut heidän ylleen,sinun kätesi voimasta he kivettyvät paikoilleen,kunnes sinun kansasi, Herra, on kulkenut ohi,kunnes kansa, jonka otit omaksesi, on kulkenut ohi.
17. Sinä viet heidät perille,annat heidän juurtua omaan maahasi,vuorelle, jolle teit asumuksesi, Herra,sinun pyhäkköösi, jonka kätesi ovat perustaneet.
18. Herra on kuningasaina ja ikuisesti!
19. Kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen olivat tulleet meren keskelle, Herra palautti vedet heidän päälleen, mutta israelilaiset pääsivät kuivaa maata pitkin meren poikki.
20. Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä tanssien ja rumpua lyöden.
21. Mirjam viritti laulun:– Laulakaa ylistystä Herralle,hän on mahtava ja suuri:hevoset ja miehethän mereen suisti!
22. Mooses vei israelilaiset Kaislamereltä Surin autiomaahan, ja he vaelsivat siellä kolme päivää löytämättä vettä.
23. Sitten he saapuivat Maraan, mutta he eivät voineet juoda Maran lähteen vettä, koska se oli kitkerää. Siitä syystä paikka olikin saanut nimekseen Mara.
24. Kansa nurisi Moosesta vastaan ja sanoi: »Mitä me nyt juomme?»