13. Mooses ojensi sauvansa maan ylle, ja Herra antoi itätuulen puhaltaa Egyptin yli koko sen päivän ja yön. Kun aamu tuli, oli itätuuli tuonut heinäsirkat mukanaan.
14. Ne levittäytyivät koko Egyptiin ja laskeutuivat sankkoina parvina kaikkialle maahan. Sellaista heinäsirkkojen paljoutta ei ole koskaan ennen ollut eikä ole enää koskaan tuleva.
15. Ne peittivät maan pinnan ja maa oli niitä mustanaan. Ne söivät kaiken maassa kasvavan ja kaikki puiden hedelmät, kaiken, mitä rakeilta oli säästynyt. Missään koko Egyptissä ei jäänyt vihreyttä puihin eikä maahan.
16. Farao kutsutti kiireesti Mooseksen ja Aaronin luokseen ja sanoi: »Minä olen rikkonut Herraa, teidän Jumalaanne vastaan, ja teitä vastaan.
17. Antakaa minulle anteeksi rikkomukseni vielä tämän kerran ja rukoilkaa Herraa, Jumalaanne, ottamaan minulta pois tämä hirvittävä rangaistus.»
18. Mooses lähti faraon luota ja rukoili Herraa,
19. ja Herra käänsi tuulen ankaraksi länsituuleksi, joka vei heinäsirkat mukanaan ja puhalsi ne Kaislamereen. Yhtään heinäsirkkaa ei jäänyt koko Egyptin alueelle.
20. Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao päästänyt israelilaisia lähtemään.
21. Herra sanoi Moosekselle: »Ojenna kätesi taivasta kohti, niin Egyptiin tulee pimeys, niin sakea pimeys, että siihen voi käsin koskea.»
22. Mooses ojensi kätensä kohti taivasta, ja Egyptiin tuli synkeä pimeys kolmeksi päiväksi.
23. Ihmiset eivät nähneet toisiaan eikä kukaan voinut kolmeen päivään mennä minnekään, mutta israelilaisten asuinsijoilla oli valoisaa.
24. Farao kutsutti Mooseksen luokseen ja sanoi: »Menkää palvelemaan Herraa. Vain lampaanne ja nautakarjanne jääkööt tänne, vaimonne, lapsenne ja vanhuksenne saavat lähteä teidän kanssanne.»
25. Mutta Mooses sanoi: »Vaikka itse antaisit meille eläimiä teuras- ja polttouhreiksi Herralle, meidän Jumalallemme,
26. täytyy karjamme silti seurata mukana, eikä tänne saa jäädä ainoatakaan eläintä, sillä omasta karjastamme meidän on otettava ne uhrieläimet, joilla palvelemme Herraa, Jumalaamme. Ennen kuin olemme perillä, emme tiedä itsekään, millä uhreilla palvelemme Herraa, Jumalaamme.»
27. Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao suostunut päästämään israelilaisia.