20. Kun he tulivat sinne, Elisa sanoi: »Herra, avaa heidän silmänsä, niin että he näkevät.» Herra avasi heidän silmänsä, ja kun he taas näkivät, he huomasivat olevansa keskellä Samarian kaupunkia.
21. Kun Israelin kuningas näki heidät, hän kysyi Elisalta: »Tuleeko minun tappaa heidät, isäni?»
22. »Sitä älä tee», Elisa vastasi. »Et kai sinä surmaa niitäkään, jotka otat vangiksi taistelussa? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa ja anna heidän syötyään palata herransa luo.»
23. Niin kuningas järjesti syyrialaisille suuret pidot, ja he söivät ja joivat. Hän antoi heidän lähteä rauhassa, ja he palasivat herransa luo. Sen jälkeen syyrialaiset eivät enää hyökkäilleet Israeliin.
24. Myöhemmin Syyrian kuningas Ben-Hadad keräsi koolle koko sotajoukkonsa, lähti liikkeelle ja saartoi Samarian kaupungin.
25. Kun piiritys pitkittyi, kaupungissa syntyi kova nälänhätä. Aasinpää maksoi silloin kahdeksankymmentä sekeliä hopeaa ja neljännes kab-mittaa kyyhkysenlantaa viisi hopeasekeliä.
26. Kun Israelin kuningas noina aikoina kerran kulki muurin harjalla, muuan nainen huusi hänelle: »Auta minua, herrani ja kuninkaani!»
27. Mutta kuningas vastasi: »Jollei Herra sinua auta, miten sitten minä? Puimatantereeltako minä haen apua vai viinisammiosta?»
28. Hän kysyi kuitenkin: »Mikä sinulla on hätänä?» Nainen sanoi: »Tämä nainen sanoi minulle: ’Anna tänne poikasi, syödään tänään hänet ja huomenna minun poikani.’
29. Niin me keitimme ja söimme minun poikani, ja seuraavana päivänä minä sitten sanoin: ’Anna tänne poikasi, syödään nyt hänet.’ Mutta hänpä olikin piilottanut poikansa.»