15. Kun Jumalan miehen palvelija aamulla nousi ja meni ulos, kaupungin ympärillä oli kaikkialla sotilaita, hevosia ja vaunuja. Palvelija sanoi Elisalle: »Voi, herrani! Mitä me nyt teemme?»
16. »Älä pelkää», Elisa vastasi, »meillä on puolellamme enemmän väkeä kuin heillä.»
17. Hän rukoili Herraa ja sanoi: »Herra, avaa hänen silmänsä, jotta hän näkisi.» Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään.
18. Kun syyrialaiset tulivat Elisaa kohti, hän rukoili Herraa sanoen: »Sumenna heidän silmänsä.» Herra teki Elisan pyynnön mukaisesti ja sumensi heidän silmänsä.
19. Elisa sanoi heille: »Ei tämä ole oikea tie eikä oikea kaupunki. Tulkaa minun perässäni, minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte.» Hän johdatti sotilaat Samarian kaupunkiin.
20. Kun he tulivat sinne, Elisa sanoi: »Herra, avaa heidän silmänsä, niin että he näkevät.» Herra avasi heidän silmänsä, ja kun he taas näkivät, he huomasivat olevansa keskellä Samarian kaupunkia.
21. Kun Israelin kuningas näki heidät, hän kysyi Elisalta: »Tuleeko minun tappaa heidät, isäni?»
22. »Sitä älä tee», Elisa vastasi. »Et kai sinä surmaa niitäkään, jotka otat vangiksi taistelussa? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa ja anna heidän syötyään palata herransa luo.»
23. Niin kuningas järjesti syyrialaisille suuret pidot, ja he söivät ja joivat. Hän antoi heidän lähteä rauhassa, ja he palasivat herransa luo. Sen jälkeen syyrialaiset eivät enää hyökkäilleet Israeliin.
24. Myöhemmin Syyrian kuningas Ben-Hadad keräsi koolle koko sotajoukkonsa, lähti liikkeelle ja saartoi Samarian kaupungin.
25. Kun piiritys pitkittyi, kaupungissa syntyi kova nälänhätä. Aasinpää maksoi silloin kahdeksankymmentä sekeliä hopeaa ja neljännes kab-mittaa kyyhkysenlantaa viisi hopeasekeliä.
26. Kun Israelin kuningas noina aikoina kerran kulki muurin harjalla, muuan nainen huusi hänelle: »Auta minua, herrani ja kuninkaani!»