1. Profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: »Huone, jossa me kuuntelemme opetustasi, on meille liian ahdas.
2. Tahtoisimme siksi mennä Jordanille ja tuoda kukin sieltä yhden hirren. Niistä saisimme tehdyksi huoneen, johon mahdumme istumaan.» »Menkää vain», Elisa sanoi.
3. Eräs oppilas kysyi: »Etkö sinäkin lähtisi palvelijoittesi mukaan?» »Minä tulen», hän vastasi.
4. Hän lähti heidän mukaansa, ja he menivät Jordanille ja alkoivat kaataa puita.
5. Puunkaadossa eräältä oppilaalta lensi kirves varrestaan veteen. »Voi, herrani», hän huusi, »se oli vielä lainattu!»
6. Silloin Jumalan mies kysyi: »Mihin se putosi?» Oppilas näytti hänelle paikan. Elisa katkaisi oksan ja heitti sen siihen kohtaan, ja kirves nousi pinnalle kellumaan.
7. »Ota se ylös», Elisa sanoi. Oppilas ojensi kätensä ja otti sen vedestä.
8. Kun Syyrian kuningas sitten oli sodassa Israelia vastaan, hän neuvotteli miestensä kanssa ja päätti, minne hyökkäys oli suunnattava.
9. Jumalan mies lähetti silloin Israelin kuninkaalle viestin ja varoitti häntä kulkemasta sen paikan kautta, jonne syyrialaiset olivat tulossa.
10. Israelin kuningas lähetti miehiään paikkaan, josta Jumalan mies oli häntä varoittanut, ja sitä pidettiin silmällä. Tämä ei jäänyt yhteen eikä kahteen kertaan.
11. Syyrian kuningas alkoi näiden tapausten vuoksi epäillä pahaa. Hän kutsui lähimmät miehensä koolle ja sanoi heille: »Sanokaa, kuka joukostanne on Israelin kuninkaan kätyri!»