20. Palvelija nosti pojan käsivarsilleen ja kantoi hänet kotiin äidin luo. Poika istui keskipäivään saakka äitinsä sylissä, ja sitten hän kuoli.
21. Nainen vei hänet kattohuoneeseen Jumalan miehen vuoteelle, sulki oven perässään ja meni ulos.
22. Hän huusi miestään ja sanoi: »Pane joku palveluspoika tuomaan tänne aasi. Minun on nyt kiireesti mentävä Jumalan miehen luo. Tulen kyllä pian takaisin.»
23. »Miksi sinä tänään menet hänen luokseen?» mies kysyi. »Eihän nyt ole uudenkuun päivä eikä sapatti.» »Ole huoleti», vaimo vastasi.
24. Hän satuloi aasin ja sanoi palveluspojalleen: »Taluta sinä aasia. Et saa pysähtyä kesken matkan, ellen minä käske.»
25. Niin nainen lähti matkaan ja saapui Jumalan miehen luo Karmelinvuorelle. Elisa näki jo kaukaa, että hän oli tulossa, ja sanoi palvelijalleen Gehasille: »Eikö tuo ole se sunemilainen nainen?
26. Mene joutuin häntä vastaan ja kysy, mitä hänelle ja hänen miehelleen ja pojalleen kuuluu.» Nainen vastasi Gehasin kysymykseen: »Pelkkää hyvää.»
27. Mutta kun hän tuli vuorelle Jumalan miehen luo, hän lyyhistyi maahan ja syleili hänen jalkojaan. Gehasi tuli siihen ja aikoi työntää naisen pois, mutta Jumalan mies sanoi: »Anna hänen olla. Hän on murheissaan, mutta Herra on salannut minulta hänen surunsa eikä ole kertonut siitä minulle.»
28. Nainen sanoi: »Pyysinkö minä sinulta poikaa, herrani? Enkö minä sanonut, ettei sinun pidä herättää minussa turhia toiveita?»