Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

2. Kuningasten Kirja 4:15-32 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

15. Silloin Elisa sanoi: »Kutsu hänet sisään.» Gehasi kutsui naista, ja tämä jäi ovelle seisomaan.

16. Elisa sanoi: »Tulevana vuonna tähän samaan aikaan sinulla on oma poika sylissäsi.» Nainen vastasi: »Herrani, Jumalan mies, älä pidä minua pilkkanasi.»

17. Mutta nainen tuli raskaaksi, ja määräaikaan seuraavana vuonna hän synnytti pojan, juuri niin kuin Elisa oli hänelle sanonut.

18. Poika varttui, ja eräänä päivänä hän lähti leikkuuväen luo isäänsä tapaamaan.

19. Hän valitti isälleen: »Voi kuinka päähäni koskee!» Isä sanoi silloin palvelijalleen: »Kanna hänet äitinsä luo.»

20. Palvelija nosti pojan käsivarsilleen ja kantoi hänet kotiin äidin luo. Poika istui keskipäivään saakka äitinsä sylissä, ja sitten hän kuoli.

21. Nainen vei hänet kattohuoneeseen Jumalan miehen vuoteelle, sulki oven perässään ja meni ulos.

22. Hän huusi miestään ja sanoi: »Pane joku palveluspoika tuomaan tänne aasi. Minun on nyt kiireesti mentävä Jumalan miehen luo. Tulen kyllä pian takaisin.»

23. »Miksi sinä tänään menet hänen luokseen?» mies kysyi. »Eihän nyt ole uudenkuun päivä eikä sapatti.» »Ole huoleti», vaimo vastasi.

24. Hän satuloi aasin ja sanoi palveluspojalleen: »Taluta sinä aasia. Et saa pysähtyä kesken matkan, ellen minä käske.»

25. Niin nainen lähti matkaan ja saapui Jumalan miehen luo Karmelinvuorelle. Elisa näki jo kaukaa, että hän oli tulossa, ja sanoi palvelijalleen Gehasille: »Eikö tuo ole se sunemilainen nainen?

26. Mene joutuin häntä vastaan ja kysy, mitä hänelle ja hänen miehelleen ja pojalleen kuuluu.» Nainen vastasi Gehasin kysymykseen: »Pelkkää hyvää.»

27. Mutta kun hän tuli vuorelle Jumalan miehen luo, hän lyyhistyi maahan ja syleili hänen jalkojaan. Gehasi tuli siihen ja aikoi työntää naisen pois, mutta Jumalan mies sanoi: »Anna hänen olla. Hän on murheissaan, mutta Herra on salannut minulta hänen surunsa eikä ole kertonut siitä minulle.»

28. Nainen sanoi: »Pyysinkö minä sinulta poikaa, herrani? Enkö minä sanonut, ettei sinun pidä herättää minussa turhia toiveita?»

29. Silloin Elisa sanoi Gehasille: »Vyötä viittasi, ota sauvani käteesi ja lähde matkaan. Jos tapaat jonkun, älä jää vaihtamaan tervehdyksiä hänen kanssaan. Kun tulet perille, aseta sauvani pojan kasvoille.»

30. Mutta pojan äiti sanoi: »Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät, minä en lähde ilman sinua.» Niin Elisa lähti naisen mukaan.

31. Gehasi ehti perille ennen heitä. Hän asetti sauvan pojan kasvoille, mutta tämä ei äännähtänytkään, mitään elonmerkkiä ei näkynyt. Gehasi lähti Elisaa vastaan ja kertoi, ettei poika ollut vironnut.

32. Kun Elisa meni huoneeseensa, poika makasi vuoteella kuolleena.

Lue täydellisestä luku 2. Kuningasten Kirja 4