9. Jojakin teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä oli tehnyt.
10. Noihin aikoihin Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin sotajoukko hyökkäsi Jerusalemia vastaan ja saartoi sen.
11. Joukkojen piirittäessä kaupunkia Nebukadnessar tuli itse paikalle.
12. Silloin Jojakin, Juudan kuningas, tuli ulos kaupungista ja antautui Babylonian kuninkaalle, ja hänen kanssaan olivat hänen äitinsä sekä hänen palvelijansa, päällikkönsä ja hoviherransa.Babylonian kuningas otti Jojakinin vangiksi kahdeksantena hallitusvuotenaan.
13. Hän vei saaliinaan kaikki Herran temppelin ja kuninkaan palatsin aarteet ja repi irti kaiken, mitä Israelin kuningas Salomo oli kullasta teettänyt Herran temppeliin. Kävi niin kuin Herra oli ilmoittanut.
14. Nebukadnessar vei pakkosiirtolaisuuteen koko Jerusalemin, kaikki sen päälliköt ja varakkaan väen, kymmenentuhatta yhteensä, ja jokaisen sepän ja kirvesmiehen. Paikoilleen jäivät vain seudun köyhät.
15. Nebukadnessar vei Jojakinin vankinaan Babyloniin, ja sinne hän vei myös kuninkaan äidin ja vaimot sekä hänen hoviväkensä. Hän siirsi Jerusalemista Babyloniaan myös kaikki maan johtomiehet
16. ja muun varakkaan väen, seitsemäntuhatta kaiken kaikkiaan, sekä tuhat seppää ja kirvesmiestä, kaikki asekuntoisia miehiä. Koko tämän joukon Babylonian kuningas vei maahansa pakkosiirtolaisuuteen.
17. Jerusalemiin hän asetti Jojakinin sijaan kuninkaaksi tämän sedän Mattanjan ja muutti hänen nimensä Sidkiaksi.
18. Sidkia oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmentäyksivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli libnalainen Hamutal, Jeremian tytär.
19. Sidkia teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, aivan samoin kuin Jojakim oli tehnyt.
20. Että Jerusalemille ja Juudalle kävi niin kuin kävi, oli Herran tahto. Vihassaan hän viimein heitti ne pois kasvojensa edestä.