Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

2. Kuningasten Kirja 19:28-37 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

28. Koska minun korviini on kantautunutsinun kiihkosi ja mahtailusi,minä kiinnitän koukun sinun nenääsija panen suitset suuhusija ajan sinut takaisin samaa tietä jota tulit.

29. »Sinulle, kuninkaani, on merkkinä tämä: tänä vuonna syödään itse kylväytynyttä viljaa ja seuraavanakin villinä kasvavaa, mutta kolmantena vuotena kylvetään ja leikataan sato ja istutetaan viinitarhoja ja nautitaan niiden hedelmiä.

30. Ja Juudan suvusta ne, jotka ovat jääneet henkiin ja päässeet turvaan, kukoistavat jälleen kuin puu, joka kasvattaa juurta alas maahan ja hedelmiä ylös taivasta kohden,

31. sillä jäännös lähtee kasvamaan Jerusalemista ja pelastuneiden joukko Siionin vuorelta. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.

32. »Mutta Assyrian kuninkaasta Herra sanoo näin:– Ei hän tähän kaupunkiin pääse,ei ammu tänne yhtään nuolta,ei tuo tämän eteen ainuttakaan kilpeäeikä luo piiritysvallia tätä vastaan.

33. Hän palaa samaa tietä jota tuli,tähän kaupunkiin hän ei pääse,sanoo Herra.

34. Minä suojelen tätä kaupunkia,minä pelastan sen itseni vuoksija palvelijani Daavidin tähden.»

35. Niin Herran enkeli lähti yöllä liikkeelle ja löi assyrialaisten leirissä kuoliaaksi satakahdeksankymmentäviisituhatta miestä. Kun eloon jääneet heräsivät aamulla, kaikkialla lojui ruumiita.

36. Silloin Sanherib, Assyrian kuningas, purki leirinsä ja lähti. Hän meni takaisin maahansa ja jäi Niniveen.

37. Kun kuningas Sanherib kerran oli jumalansa Nisrokin pyhäkössä rukoukseen kumartuneena, hänen poikansa Adrammelek ja Sareser löivät miekalla hänet hengiltä ja pakenivat sitten Araratin maahan. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Assarhaddon.

Lue täydellisestä luku 2. Kuningasten Kirja 19