16. Käännä nyt korvasi puoleemme, Herra, ja kuuntele! Avaa silmäsi, Herra, ja katso! Kuule Sanheribin sanat, jotka hän on kirjoittanut pilkaten elävää Jumalaa.
17. On totta, Herra, että Assyrian kuninkaat ovat tuhonneet kaikki kansat ja niiden maat
18. ja heittäneet tuleen niiden jumalat. Mutta ne eivät olleetkaan oikeita jumalia, vaan ihmiskätten työtä, puuta ja kiveä, ja niin he saattoivat tuhota ne.
19. Nyt, Herra, meidän Jumalamme, pelasta meidät hänen käsistään, jotta kaikki maailman valtakunnat oppisivat tietämään, että sinä yksin olet Herra ja Jumala!»
20. Jesaja, Amosin poika, lähetti Hiskialle sanan:»Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinä rukoilit minua, kun Assyrian kuningas Sanherib uhkasi kaupunkia. Minä kuulin sinua,
21. ja nyt minä lausun hänestä näin:– Sinua pilkkaa, sinulle ilkkuuneitsyt, tytär Siion.Sinun jälkeesi ivaten nyökyttää päätääntytär Jerusalem.
22. Ketä pilkkasit, ketä herjasit,ketä uhmasit julkein huudoin?Korkealle sinun katseesi tavoitti:Israelin Pyhää vastaan!
23. Lähettilääsi pilkkasivat Herraa,heidän suullaan sinä julistit:»Sotavaunuihini minä nousinja rynnistin vuorten korkeuksiin,ylös Libanonin rinteille saakka!Minä kaadoin sen korkeat setrit,kaadoin ylväät sypressitja saavutin sen korkeimman huipun.Siellä on metsä kuin hedelmätarha.
24. Olen kaivanut juomavettä maasta,olen juonut vierasta vettä,jalkapohjillani olen tallannut umpeenkaikki Egyptin virrat.»
25. Eikö sinun korviisi ole vieläkään tullut,että minä olen tämän kaiken tehnyt?Jo ammoin minä sen suunnittelin,ja nyt olen sen toteuttanut:Autioiksi kiviröykkiöiksisortuivat linnoitetut kaupungit.
26. Avuttomiksi jäivät niiden asukkaat,vapisivat kauhusta ja häpeästä.He olivat kuin kasvit avoimella maalla,kuin ruoho, joka hetken viheriöi,he olivat katoilla kasvavaa heinää,pengerpelto itätuulen armoilla.
27. Minä tiedän sinun olemisesi ja menemisesi ja tulemisesija sinun kiihkosi minua vastaan.
28. Koska minun korviini on kantautunutsinun kiihkosi ja mahtailusi,minä kiinnitän koukun sinun nenääsija panen suitset suuhusija ajan sinut takaisin samaa tietä jota tulit.
29. »Sinulle, kuninkaani, on merkkinä tämä: tänä vuonna syödään itse kylväytynyttä viljaa ja seuraavanakin villinä kasvavaa, mutta kolmantena vuotena kylvetään ja leikataan sato ja istutetaan viinitarhoja ja nautitaan niiden hedelmiä.
30. Ja Juudan suvusta ne, jotka ovat jääneet henkiin ja päässeet turvaan, kukoistavat jälleen kuin puu, joka kasvattaa juurta alas maahan ja hedelmiä ylös taivasta kohden,