11. Olethan kuullut, mitä Assyrian kuninkaat ovat tehneet kaikille muille maille: he ovat hävittäneet ne. Sinäkö vain pelastuisit?
12. Entä ne kansat, joita isäni tuhosivat? Pelastivatko niitä niiden jumalat? Pelastivatko ne Gosanin tai Harranin tai Resefin tai Bet-Edenin kansat, Telassarin asukkaat?
13. Missä nyt on Hamatin kuningas, missä ovat Arpadin, Sefarvaimin, Henan tai Avvan kaupunkien kuninkaat?»
14. Kun Hiskia oli ottanut kirjeen lähettiläiden kädestä ja lukenut sen, hän meni temppeliin ja levitti sen Herran eteen.
15. Ja hän rukoili Herraa näin:»Herra, Israelin Jumala, sinä jonka istuinta kerubit kannattavat! Sinä, yksin sinä olet maailman kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet luonut taivaan ja maan.
16. Käännä nyt korvasi puoleemme, Herra, ja kuuntele! Avaa silmäsi, Herra, ja katso! Kuule Sanheribin sanat, jotka hän on kirjoittanut pilkaten elävää Jumalaa.
17. On totta, Herra, että Assyrian kuninkaat ovat tuhonneet kaikki kansat ja niiden maat
18. ja heittäneet tuleen niiden jumalat. Mutta ne eivät olleetkaan oikeita jumalia, vaan ihmiskätten työtä, puuta ja kiveä, ja niin he saattoivat tuhota ne.
19. Nyt, Herra, meidän Jumalamme, pelasta meidät hänen käsistään, jotta kaikki maailman valtakunnat oppisivat tietämään, että sinä yksin olet Herra ja Jumala!»
20. Jesaja, Amosin poika, lähetti Hiskialle sanan:»Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinä rukoilit minua, kun Assyrian kuningas Sanherib uhkasi kaupunkia. Minä kuulin sinua,
21. ja nyt minä lausun hänestä näin:– Sinua pilkkaa, sinulle ilkkuuneitsyt, tytär Siion.Sinun jälkeesi ivaten nyökyttää päätääntytär Jerusalem.
22. Ketä pilkkasit, ketä herjasit,ketä uhmasit julkein huudoin?Korkealle sinun katseesi tavoitti:Israelin Pyhää vastaan!
23. Lähettilääsi pilkkasivat Herraa,heidän suullaan sinä julistit:»Sotavaunuihini minä nousinja rynnistin vuorten korkeuksiin,ylös Libanonin rinteille saakka!Minä kaadoin sen korkeat setrit,kaadoin ylväät sypressitja saavutin sen korkeimman huipun.Siellä on metsä kuin hedelmätarha.
24. Olen kaivanut juomavettä maasta,olen juonut vierasta vettä,jalkapohjillani olen tallannut umpeenkaikki Egyptin virrat.»
25. Eikö sinun korviisi ole vieläkään tullut,että minä olen tämän kaiken tehnyt?Jo ammoin minä sen suunnittelin,ja nyt olen sen toteuttanut:Autioiksi kiviröykkiöiksisortuivat linnoitetut kaupungit.
26. Avuttomiksi jäivät niiden asukkaat,vapisivat kauhusta ja häpeästä.He olivat kuin kasvit avoimella maalla,kuin ruoho, joka hetken viheriöi,he olivat katoilla kasvavaa heinää,pengerpelto itätuulen armoilla.
27. Minä tiedän sinun olemisesi ja menemisesi ja tulemisesija sinun kiihkosi minua vastaan.
28. Koska minun korviini on kantautunutsinun kiihkosi ja mahtailusi,minä kiinnitän koukun sinun nenääsija panen suitset suuhusija ajan sinut takaisin samaa tietä jota tulit.