4. Herra sanoo kuninkaalle näin: ’Vuoteelta, jolle olet asettunut, sinä et enää nouse, sillä sinä olet kuoleman oma.’» Elia lähti matkaan.
5. Lähetit palasivat kuninkaan luo, ja hän kysyi heiltä: »Kuinka te nyt jo tulette takaisin?»
6. Lähetit vastasivat hänelle: »Eräs mies tuli meitä vastaan ja sanoi meille: ’Palatkaa kuninkaan luo, joka teidät lähetti, ja viekää hänelle tämä Herran sana: Eikö Israelissa muka ole Jumalaa, kun lähetät pyytämään vastausta Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta? Tämän vuoksi sinä et enää nouse vuoteelta, jolle olet asettunut, vaan olet kuoleman oma.’»
7. Kuningas kysyi läheteiltä: »Minkä näköinen se mies oli, joka tuli teitä vastaan ja puhui teille noin?»
8. He vastasivat: »Hänellä oli talja yllään ja vyötäisillään nahkavyö.» »Se oli tisbeläinen Elia!» sanoi kuningas.
9. Kuningas lähetti Elian luo viidenkymmenenpäällikön miehineen. Elia istui vuoren laella, kun päällikkö tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: »Jumalan mies! Kuningas käskee sinun tulla kaupunkiin.»
10. Mutta Elia vastasi päällikölle: »Jos minä olen Jumalan mies, tulkoon tuli alas taivaasta ja polttakoon sinut ja kaikki viisikymmentä miestäsi.» Silloin taivaasta löi alas tuli, ja se poltti päällikön ja hänen viisikymmentä miestään.
11. Kuningas lähetti Elian luo toisen viidenkymmenenpäällikön miehineen. Päällikkö tuli hänen luokseen ja sanoi: »Jumalan mies! Kuningas käskee sinun tulla heti kaupunkiin.»
12. Mutta Elia vastasi heille: »Jos minä olen Jumalan mies, tulkoon tuli alas taivaasta ja polttakoon sinut ja kaikki viisikymmentä miestäsi.» Taas löi Jumalan tuli alas taivaasta ja poltti päällikön kaikkine miehineen.