7. Silloin hänen luokseen tuli Jumalan mies, joka sanoi: »Kuningas, sinun ei pidä ottaa mukaasi israelilaisia joukkoja, sillä Herra ei ole Israelin eikä kenenkään efraimilaisen kanssa.
8. Lähde vain rohkeasti ilman heitä sotaan! Muuten Jumala antaa vihollistesi voittaa sinut, sillä hänellä on valta sekä auttaa että lyödä maahan.»
9. Amasja kysyi Jumalan mieheltä: »Entä ne sata talenttia, jotka olen antanut israelilaisten joukolle?» Jumalan mies sanoi: »Herra voi antaa sinulle enemmänkin kuin sen.»
10. Silloin Amasja otti erilleen Efraimin alueelta tulleen joukon ja käski sen lähteä takaisin. Miehet suuttuivat Juudan miehille ja palasivat takaisin vihan vimmassa.
11. Amasja rohkaisi mielensä ja johti joukkonsa Suolalaaksoon. Siellä hän surmasi kymmenentuhatta edomilaista.
12. Toiset kymmenentuhatta edomilaista Juudan miehet ottivat vangiksi, ja heidät vietiin kallionjyrkänteelle ja syöstiin sieltä alas, niin että he murskaantuivat.
13. Mutta ne joukot, jotka Amasja oli lähettänyt pois ennen sotaretkelle lähtöä, hyökkäsivät Juudan kaupunkeihin Samariasta Bet-Horoniin asti, tappoivat kolmetuhatta miestä ja ryöstivät paljon saalista.
14. Kun Amasja palasi takaisin voitettuaan edomilaiset, hän toi mukanaan edomilaisten jumalia. Hän pystytti ne itselleen jumaliksi, kumarsi niitä ja uhrasi niille.
15. Silloin Herra vihastui Amasjaan ja lähetti hänen luokseen profeetan, joka sanoi: »Miksi palvelet tuon kansan jumalia? Eiväthän ne ole kyenneet edes suojelemaan omaa kansaansa sinulta.»
16. Mutta kuningas sanoi: »Kuka sinut on pannut kuninkaan neuvonantajaksi? Lopeta, tai saat raippoja!» Profeetta vaikeni, mutta sanoi vielä: »Minä tiedän, että Jumala on päättänyt saattaa sinut tuhoon, koska teet tuolla tavoin etkä noudata neuvoani.»
17. Kysyttyään neuvonantajiensa mieltä kuningas Amasja lähetti Israelin kuninkaalle Joasille, Joahasin pojalle, Jehun pojanpojalle, sanan: »Tule, meidän on selvitettävä välimme.»
18. Mutta Joas, Israelin kuningas, lähetti Juudan kuninkaalle Amasjalle vastauksen: »Libanonin ohdake lähetti Libanonin setrille sanan: ’Anna tyttäresi pojalleni vaimoksi.’ Mutta Libanonin villieläimet kulkivat siitä ja tallasivat ohdakkeen jalkoihinsa.
19. Sinä olet voittanut edomilaiset, ja tämä kunnia on ylpistänyt sinut. Pysy kuitenkin aloillasi! Pitääkö sinun ehdoin tahdoin etsiä onnettomuutta, syöstä itsesi ja samalla koko Juuda turmioon?»