12. Eräs Benjaminin heimon mies juoksi vielä samana päivänä taistelukentältä Siloon saakka. Hän oli repäissyt pukunsa rikki ja sirotellut multaa hiuksiinsa.
13. Hänen tullessaan Eeli istui tuolilla portin pielessä odottamassa tietoja, sillä hänen sydämensä vapisi Jumalan arkun takia. Kun mies kertoi uutisensa kaupungissa, siellä nousi suuri hätähuuto.
14. Sen kuultuaan Eeli kysyi: »Miksi kansa huutaa?» Silloin mies riensi Eelin luo kertomaan sanomansa hänelle.
15. Eeli oli jo yhdeksänkymmenenkahdeksan, ja hänen silmänsä olivat himmenneet, niin ettei hän enää nähnyt.
16. Mies sanoi Eelille: »Minä tulen taistelukentältä, lähdin tänään sieltä pakoon.» Eeli kysyi: »Poikani, mitä on tapahtunut?»
17. Sanantuoja vastasi: »Israelin joukot pakenivat filistealaisten tieltä, ja tappiot ovat suuret. Myös molemmat poikasi, Hofni ja Pinehas, saivat surmansa, ja Jumalan arkku jäi vihollisen käsiin.»
18. Kun hän mainitsi Jumalan arkun, Eeli kaatui tuoliltaan taaksepäin portin pieleen, niin että hänen niskansa murtui ja hän kuoli; hän oli näet vanha ja painava. Neljänkymmenen vuoden ajan hän oli johtanut tuomarina Israelia.
19. Eelin miniä, Pinehasin vaimo, odotti lasta ja oli viimeisillään. Kun hän sai kuulla, että Jumalan arkku oli jäänyt vihollisen saaliiksi ja hänen appensa ja miehensä olivat kuolleet, hän lyyhistyi maahan ankarissa synnytystuskissa.
20. Kun hän oli jo kuolemaisillaan, paikalla olevat naiset sanoivat: »Ei hätää, olet saanut pojan.» Mutta hän ei vastannut eikä välittänyt heidän puheistaan.
21. Pojalle hän antoi nimen Ikabod sanoen: »Mennyttä on Israelin kunnia» – tällä hän tarkoitti sekä Jumalan arkun että appensa ja miehensä menetystä.
22. Siksi hän sanoi: »Mennyttä on Israelin kunnia, sillä Jumalan arkku on viety.»