12. ja kakun kuivattuja viikunoita ja kaksi kakkua rusinoita. Kun hän oli syönyt, hänen voimansa elpyivät; hän ei näet ollut syönyt eikä juonut mitään kolmeen vuorokauteen.
13. Daavid kysyi häneltä: »Kenen väkeä sinä olet ja mistä tulet?» Mies vastasi: »Minä olen egyptiläinen, amalekilaisen miehen orja. Sairastuin kolme päivää sitten, ja isäntäni jätti minut tänne.
14. Me ryöstelimme kreettien, Juudan ja Kalebin heimon Negeviä ja poltimme poroksi Siklagin.»
15. Daavid kysyi: »Vietkö minut sen rosvojoukon luo?» Hän sanoi: »Vanno minulle Jumalan nimessä, ettet tapa minua etkä luovuta minua isäntäni käsiin, niin vien sinut sen rosvojoukon luo.»
16. Kun mies vei Daavidin sinne, amalekilaiset olivat hajaantuneet pitkin seutua. He söivät, joivat ja juhlivat suurta saalista, jonka olivat ryöstäneet filistealaisten maasta ja Juudasta.
17. Daavid hyökkäsi heidän kimppuunsa seuraavana päivänä aamuhämärissä ja tappoi heitä iltaan saakka, ja heistä pelastui vain neljäsataa nuorta miestä, jotka nousivat kamelien selkään ja pakenivat.
18. Daavid sai haltuunsa kaiken, minkä amalekilaiset olivat vieneet, ja vapautti myös molemmat vaimonsa.
19. Mitään ei puuttunut, ei suurta eikä pientä, ei ainoatakaan poikaa tai tytärtä eikä mitään amalekilaisten saaliina viemistä tavaroista. Daavid sai kaiken takaisin
20. ja lisäksi vielä lampaita, vuohia ja lehmiä. Hänen miehensä ajoivat karjan hänen eteensä ja sanoivat: »Tämä saalis kuuluu Daavidille.»
21. Kun Daavid oli tulossa niiden kahdensadan miehen luo, jotka eivät olleet jaksaneet seurata häntä vaan olivat jääneet Besorin jokiuomalle, nämä lähtivät Daavidia ja hänen mukanaan tulevaa väkeä vastaan. Kohdatessaan miehet Daavid tervehti heitä ystävällisesti.
22. Mutta Daavidia seuranneessa joukossa oli myös kehnoja ja kelvottomia miehiä. He sanoivat: »Koska nuo eivät pysyneet mukana, emme anna heille mitään saaliistamme. Saakoon kukin vain vaimonsa ja lapsensa. Viekööt heidät mukanaan ja menkööt tiehensä!»