7. Jos isäsi tyytyy siihen vastaukseen, minä voin olla rauhassa, mutta jos hän raivostuu, tiedät sinäkin, että hänellä on paha mielessä.
8. Näytä, että olet todella ystäväni! Olethan tehnyt kanssani liiton Herran nimessä. Mutta jos sittenkin olen syyllistynyt johonkin rikokseen, tapa sinä minut – älä jätä minua isäsi käsiin!»
9. Jonatan sanoi: »Älä tuollaista puhu! Jos vähänkin huomaan, että isäni hautoo jotakin pahaa sinua vastaan, kerron siitä varmasti sinulle.»
10. Daavid kysyi: »Miten saan tiedon, jos isäsi vastaa sinulle vihaisesti?»
11. Jonatan sanoi silloin Daavidille: »Tule, mennään ulos kaupungista.» He lähtivät yhdessä.
12. Ja Jonatan sanoi: »Kautta Herran, Israelin Jumalan: tähän aikaan huomenna tai ylihuomenna otan selvää isäni aikeista. Varmaan asiasi ovat hyvin, mutta jos niin ei ole, minä toimitan siitä tiedon sinulle.
13. Jos isäni aikoo tehdä sinulle jotakin pahaa, saa Herra tehdä minulle vielä pahemmin, ellen ilmaise hänen aikeitaan sinulle ja toimita sinua turvallisesti pois täältä. Olkoon Herra sinun kanssasi, kuten hän on ollut isäni kanssa!
14. Niin kauan kuin minä elän, tulee myös sinun osoittaa minua kohtaan sitä ystävyyttä, jota Herra vaatii, niin että saan pitää henkeni.
15. Älä liioin milloinkaan kiellä ystävyyttäsi minun suvultani, älä edes silloin, kun Herra hävittää maan päältä vihollisesi viimeistä myöten.»
16. Niin Jonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa ja sanoi: »Herra kostakoon Daavidin vihollisille!»
17. Ja Jonatan pyysi vielä Daavidiakin vannomaan heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti Daavidia yhtä paljon kuin omaa henkeään.
18. Sitten Jonatan sanoi: »Huomenna on uudenkuun päivä, ja sinua kysellään, kun paikkasi on tyhjä.
19. Ylihuomenna sinua kysellään vielä varmemmin. Tule silloin tänne samaan paikkaan, jossa olit piilossa aikaisemminkin, ja istu tuon kivikasan luona.
20. Minä ammun kolme nuolta sinnepäin niin kuin ampuisin maaliin.
21. Sitten lähetän pojan etsimään nuolia. Jos huudan pojalle: ’Nuoli on tännempänä, ota se siitä’, voit tulla esille, sillä kaikki on hyvin, ja niin totta kuin Herra elää, sinulla ei ole mitään hätää.
22. Mutta jos huudan pojalle: ’Nuoli on kauempana’, lähde silloin pakoon, Herra lähettää sinut matkaan.
23. Mistä nyt olemme keskenämme sopineet, siitä Herra on ikuisena todistajana.»
24. Daavid piiloutui kaupungin ulkopuolelle. Uudenkuun päivänä kuningas istui aterialle.
25. Hän istui tavallisella paikallaan seinän vieressä, Jonatan istui häntä vastapäätä ja Abner Saulin vieressä, mutta Daavidin paikka oli tyhjä.
26. Saul ei kuitenkaan vielä sinä päivänä sanonut mitään, sillä hän ajatteli: »Hänelle on varmaan sattunut jotakin, ehkäpä hän on epäpuhdas.»