4. Hän riisui viittansa ja antoi sen Daavidille, samoin sotapaitansa, miekkansa, jousensa ja vyönsäkin.
5. Kaikkialla, minne Saul Daavidin lähetti, Daavid menestyi niin hyvin, että Saul asetti hänet sotureittensa päälliköksi. Hän oli sekä kansan että Saulin miesten suosiossa.
6. Kun sotajoukko palasi takaisin Daavidin surmattua filistealaisen, naiset lähtivät kaikista Israelin kaupungeista kuningas Saulia vastaan laulaen, tanssien ja iloiten, rumpuja ja symbaaleja lyöden.
7. Riemuitsevat naiset lauloivat kertosäettä:– Saul kaatoi miehiä tuhansin,Daavid kymmenintuhansin.
8. Mutta Saul pani tämän pahakseen ja sanoi suuttuneena: »Daavidin nimiin he panivat kymmeniätuhansia, minun nimiini vain tuhansia. Kuninkuus häneltä enää puuttuu!»
9. Siitä hetkestä alkaen Saul katseli karsaasti Daavidia.
10. Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, ja hän riehui hurmoksissa kotonaan. Daavid soitti tapansa mukaan harppua, mutta Saul puristeli keihästään.
11. Saul ajatteli: »Minäpä naulitsen Daavidin seinään.» Kahdesti hän kohotti keihäänsä, mutta Daavid väistyi sivuun.
12. Silloin Saul alkoi pelätä Daavidia, koska Herra oli Daavidin kanssa mutta oli hylännyt hänet itsensä.
13. Saul lähetti Daavidin pois luotaan ja teki hänestä tuhannen miehen päällikön. Daavid johti miehiään taisteluissa
14. ja menestyi kaikessa, sillä Herra oli hänen kanssaan.
15. Saul näki Daavidin menestyksen ja pelkäsi häntä yhä enemmän.
16. Mutta Israelin ja Juudan miehet ihailivat Daavidia, joka johti heitä sotaretkillä.