13. Saul lähetti Daavidin pois luotaan ja teki hänestä tuhannen miehen päällikön. Daavid johti miehiään taisteluissa
14. ja menestyi kaikessa, sillä Herra oli hänen kanssaan.
15. Saul näki Daavidin menestyksen ja pelkäsi häntä yhä enemmän.
16. Mutta Israelin ja Juudan miehet ihailivat Daavidia, joka johti heitä sotaretkillä.
17. Saul sanoi Daavidille: »Minä annan sinulle vaimoksi vanhemman tyttäreni Merabin. Pysy sinä minun soturinani ja käy Herran sotia.» Saul näet ajatteli: »Itse en voi koskea Daavidiin, kaatakoon hänet filistealaisen käsi.»
18. Daavid vastasi: »Mikä minä olen, mikä arvo on minun suvullani ja isäni perheellä Israelissa? Kuinka minä voin kelvata kuninkaan vävyksi?»
19. Mutta kun tuli aika, jolloin Daavidin piti saada vaimokseen Saulin tytär Merab, tämä olikin jo annettu meholalaiselle Adrielille.
20. Saulin tytär Mikal rakastui Daavidiin. Tieto tästä miellytti Saulia,
21. ja hän ajatteli: »Hänet minä annan Daavidille. Tulkoon hänestä ansa, joka saattaa Daavidin filistealaisten käsiin.» Niinpä Saul sanoi toistamiseen Daavidille: »Nyt sinusta tulee minun vävyni.»
22. Omille miehilleen hän antoi käskyn: »Puhukaa vaivihkaa Daavidille tähän tapaan: ’Kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen miehensäkin pitävät sinusta. Nyt sinusta voisi tulla kuninkaan vävy!’»
23. Saulin miehet kuiskuttelivat tällaisia puheita Daavidin korvaan, mutta Daavid sanoi: »Onpa teidän mielestänne helppoa päästä kuninkaan vävyksi! Minähän olen vain köyhä ja vähäpätöinen mies.»
24. Saulin miehet kertoivat kuninkaalle, mitä Daavid oli vastannut,